Joko alkaisi riittää?

Aktiivimallista ovat monet hyötyneet, mutta yksikään heistä ei ole työtön. Työttömät ovat mallin uhreja. Hyötyjiä ovat työllisyyskurssien järjestäjät sekä ainakin kaksi politiikan toimittajaa ja yksi bloggaja. Minä olen se bloggaaja, koska olen vastustanut aktiivimallia ja ansainnut jutuillani rahaa. Toimittajat ovat Ilta-Sanomien Timo Haapala ja Iltalehden Mika Koskinen. He puolustavat aktiivimallia ja käyttävät hallituksen lupauksia sen purkamisesta hallituspuolueiden välisen eripuran lietsomiseen.

Minä kerroin aktiivimallin työnsaanti- ja tekemisvelvoitteesta jo silloin, kun mallia valmisteltiin. Siihen aikaan media puhui aktiivisen työnhaun mallista, ja monet luulevat vieläkin aktiivimallin tarkoittavan vain velvollisuutta hakea työtä. Ei tarkoita, vaan se tarkoittaa velvollisuutta saada ja tehdä sitä työtä. Työnsaannissa epäonnistunutta rangaistaan tukea leikkaamalla, ja siinä epäonnistuvat erityisesti ikääntyneet ja huonon työllisyystilanteen alueilla asuvat. Tämän eriarvoisuuden takia malli kohtelee eri tavalla eri ihmisiä, ja se on vastoin perustuslakia.

Kyllä tämä pitäisi jo nyt olla tiedossa, mutta siitä ei haluta puhua. Aktiivimalli on menettänyt kokonaan jo alkujaan olemattoman työllisyyspoliittisen tarkoituksensa, ja siitä on tullut pelkkä hallituksen horjuttamisen väline. Jatkuvasti kerrotaan, että mallia ei pidä purkaa ennen kuin on löydetty sen korvaava malli. Jatkuvasti ministerit joutuvat kertomaan, että aktiivimalli puretaan joka tapauksesssa, koska se on epäoikeudenmukainen ja epätasapuolinen. Keskusta näyttää hirttäyvän aktiivimallin korvaamisen ajatukseen, vaikka mallilla ei ole todettu olevan työllistävää vaikutusta. Pitää kuulemma odotella tutkimuksia.

Höpö höpö. Valtion taloudellinen tukimuskeskus totesi jo toukokuun väliraportissa, että aktiivimallin vaikutuksia ei kyetä erottamaan suhdannetilantaan muutoksen vaikutuksesta. Koska aktiivimalli koskee lähes kaikkia työttömiä, niin sopivaa verrokkiryhmää ei ole. Ei sitä ihan samasta syystä ole myöhemminkään.

Väliraportti kertoo, että työttömien aktiivisuus osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin eli hyödyttömille käsipäiväkursseille kasvoi. Tämä ei yllätä ketään, koska aktiivisuusehdon voi täyttää osallistumalla näille kursseille, ja niiden määrää lisättiin tuntuvasti juuri siksi. Tästä hyötyvät kursseja järjestävät yritykset, ja kurssien anti on yhtä tyhjän kanssa. Jostain syystä päiväkerhotoimintaan verrattavaa rupattelua, askartelua ja tauolla tupakointia pidetään aktiivisuutta osoittavana toimintana.

Te-toimistojen asiantuntijat pitävät aktiivimallia epätarkoituksenmukaisena tapana edistää työllisyyttä. Aktiivimallin lakkauttamista kannatti yli 60 prosenttia keväällä tehdyn kyselyn vastaajista.  Heidän mielestään työttömillä on varsin vaihtelevat yksilölliset ja sosiaaliset edellytykset ja mahdollisuudet täyttää aktiivisuusehto. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että aktiivimalli turhauttaa työtöntä, koska sopivaa työtä, koulutusta tai palvelua ei ole tarjolla.

THL:n selvityksen mukaan aktiivimalli on lisännyt toimeentulotuen tarvetta. Tämäkään ei yllätä, sillä kun työttömyyskorvausta leikataan, niin toimeentulotuen tarve kasvaa. Kun nyt vaaditaan etsittäväksi vaikutuksiltaan aktiivimallia vastaavaa mallia, niin pitäisikö aktiivimallin kannattajien mielestä etsiä jokin toinen keino lisätä toimeentulotuen tarvetta?

Minulle alkaisi tästä asiasta jauhaminen riittää, mutta varmaan viimeistään huomenna saamme taas lukea poliittisen kolumnin, jonka mukaan aktiivimallia ei pidä purkaa ennen tutkitun tiedon saamista ja että hallitus on justiinsa kaatumassa riitaan aktiivimallista.