Kunnat ja kiky

Kuntien talous on asia, joka ei yleensä kiinnosta paljon ketään, vaikka sen pitäisi kiinnostaa kaikkia. Juuri kunnat tuottavat ne tärkeimmät peruspalvelut, joita käytämme päivittäin. Palvelujen tuottaminen maksaa, ja verotulojen lisäksi valtionosuudet ovat kunnille elinehto. Tässä maassa ei ole yhtään omavaraista kuntaa, vaan ihan kaikki saavat valtionosuuksia.

Sipilän hallitus leikkasi kuntien valtionosuuksia kovalla kädellä, vaikka se loppuun asti väitti, että mitään ei leikattu. Se leikkasi niitä epäsuorasti kiky-sopimuksella, lomarahojen leikkauksilla ja indeksijäädytyksillä.

Kiky-sopimuksen tuoma leikkaus oli suoranaista huijausta, kun hallitus laski kuuden minuutin työajan pidennyksen tuomat teoreettiset säästöt kuntien tuloksi ja alensi valtionosuuksia saman verran.  Lomarahojen leikkaus alensi kuntien menojen lisäksi myös niiden saamia verotuloja ilman että tätä alenemaa kompensoitiin mitenkään. Indeksijäädytys aiheutti sen, että valtionosuudet eivät kasvaneet samassa suhteessa kustannusten nousun kanssa. Tämän kaiken on todennut Kuntaliitto.

Kiky loppuu, ja nykyisen hallituksen on korjattava sen aiheuttama kuntien rahoitusvaje. Vaje on niin paha, että ainakin jokaisen kunnallispoliitikassa mukana olevan pitää se tietää.

Ensi vuonna hallitus lisää kuntien peruspalvelujen rahoitusta 800 miljoonalla eurolla. Summa muodostuu kertaluonteisista korotuseristä, jotka eivät suoraan vahvista kuntataloutta. Niillä vain korjataan edellisen hallituksen tekemiä leikkauksia.

Kiky-sopimuksen lomarahahuijaukseen liittyvä valtionosuuksien leikkaus päättyy, ja valtionosuudet kasvavat sen vuoksi 263 miljoonaa euroa. Kuntien palkkakustannukset kasvavat saman verran.

Kunnille maksetaan ensi vuonna kertaluonteinen 237 miljoonan euron kompensaatio, jolla oikaistaan kiky-sopimuksen lomarahaleikkauksista aiheunut kaksinkertainen vaikutus valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon.

Valtionosuuksien indeksijäädytyksen poistaminen ja indeksikorotus tuovat kunnille lisää noin 187 miljoonaa euroa, ja valtion ja kuntien välinen vuotuinen lakisääteinen kustannustenjaon tarkistus lisää peruspalvelujen valtionosuutta noin sata miljoonaa euroa.

Yhden hallituskauden aikana onnistuttiin melkein kuristamaan kunnat hengiltä, ja jos kiky kaikkine seurannaisvaikutuksineen olisi jatkunut, niin kriisikuntia olisi syntynyt kuin sieniä sateella. Vieläkään ei ole kerrottu, miten julkisen sektorin lomarahaleikkaus edisti maan vientiteollisuutta ja synnytti sinne uusia työpaikkoja. Kuten ennenkin olen sanonut, niin Rinteen hallituksella on valtava työ pelkästään edeltäjänsä aiheuttamien tuhojen korjaamisessa.

Älkääkä nyt sanoko, että jos kunta ei tule toimeen omillaan, niin sen pitää lopettaa toimintansa ja yhdistyä naapurikuntien kanssa. Ei kahdesta tai useammasta köyhästä tule yhtä rikasta, ja jossain meidän syrjäseutujenkin ihmisten on asuttava.

Miettikää tätä, kun seuraavan kerran luette jostain poliittisesta kolumnista Rinteen hallituksen kaikinpuolisesta kelvottomuudesta tai nyökyttelette hyväksyvästi elinkeinoelämän järjestöjen vaatimuksille kikyn jatkamisesta. Tai kun huomionne kiinnitetään vaikkapa avustajien palkkamiseen tai muuhun hirveän tärkeäksi nostettuun asiaan.