Kunnat kuilun partaalla

Eilinen juttuni kikyn vaikutuksista kuntatalouteen toi taas tukun tuttuja vastaväitteitä, joita tavan mukaan ei erityisemmin osattu tai viitsitty perustella. Väitettiin pokkana, että Sipilän hallitus ei leikannut kunnilta, vaan omilla toimillaan peräti paransi kuntataloutta. Kunnat itse ovat osaamattomuudellaan sössineet taloutensa.

Tämä on tuttu kuvio. Kun todistan jotain vedoten vieläpä Kuntaliiton asiantuntemukseen, niin pelkkä poliittinen varmuus pistää väittämään vastaan ilman perusteluja. Joidenkin on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että kikyn avulla hallitus leikkasi valtionosuuksia pelkkien teoreettisten säästölaskelmien perusteella, lomarahaleikkaukset vähensivät palkkamenojen lisäksi myös verotuloja ja valtionosuuksien indeksijäädytys piti huolen siitä, että tulot eivät vastanneet kustannusten nousua.

Toinen syy kuntien talousvaikeuksiin on verottajan toiminta, jota kunnat eivät voineet mitenkään ennakoida. Verottaja tilitti kunnille liikaa tuloveroja, ja kunnissa oltiin tietenkin tyytyväisiä. Olihan maassa noususuhdanne ja työllisyysasteen kerrottin nousevan kohisten, joten kukaan ei osannut epäillä mitään. Vuoden 2018 loppupuolella selvisi kuitenkin karmea totuus, kun loppuvuoden verotilitykset menivät suunnilleen nollille. Nyt on kuulunut moitteita, että kunnissa ei ymmärretty laittaa näitä liikaa saatuja rahoja sukanvarteen. Vaikka niitä olisi tiedetty tulevan liikaa, niin ei niitä edes olisi voinut laittaa säästöön. Pienentyneet valtionosuudet pitivät huolen siitä, että rahoille oli käyttöä palvelutuotannon pyörittämiseen.

Tulorekisterin käyttöönotto heikentää kuntien tämän vuoden taloutta ja vaikeuttaa ensi vuoden talousarvioiden laadintaa. Esimerkiksi Juuan kunta teki tälle vuodelle tietoisesti 150 000 euroa alijäämäisen talousarvion, koska talous sen kestää. Tulorekisterin käyttöönoton ongelmat aiheuttavat kuitenkin sen lisäksi 420 000 euron alijäämän. Tilinpäätöksestä tulee rajusti alijäämäinen, ja ihan sama on tilanne muissakin kunnissa. Kontiolahdella tulorekisterisotku aiheuttaa kahden miljoonan euron vajauksen, ja Lieksassa vajaus on puolentoista miljoonan euron luokkaa.

Ne rahat ovat tavallaan lainassa valtiolla, ja kun tulorekisteriin aikanaan saadaan kaikki tulot merkittyä ja laskelmat tehtyä, niin kunnat saavat ne rahat. Kukaan ei kuitenkaan tiedä milloin, joten ensi vuoden talousarvion laadinta on lievästi sanoen haasteellista. On vaikea arvioida tuloja, kun ei edes verottajan antamiin tietoihin voi luottaa. Menojen arviointi sen sijaan on yhtä helppoa kuin ennenkin. Ne kasvavat tasaiseen tahtiin.

Nykyisen hallituksen kunnille lupaamat ja jo budjettiesitykseen ottamat lisärahat ovat enemmän kuin tarpeen. Entisellä menolla moni kunta olisi kuristunut hengiltä.

Kuntatalous on siitä jännää, että se vaikuttaa jokaisen elämään jollain tavalla. Kunnat tuottavat peruspalvelut, ja niitä ollaan aina arvostelemassa. Niin tietysti pitääkin, mutta harvalla kouluruuasta tai terveyskeskuksen jonoista valittajalla on kunnan kokonaistaloudesta kovin selkeää kuvaa. Valitettavan usein sen kritiikin sisältö on, että siellä ne päättäjät ja virkamiehet vain istuvat tyhjän panttina osaamatta hoitaa asioita.

Voihan se olla niinkin, että jokaisessa kunnassa kuntalaiset äänestävät kaikkein tyhmimmät päättämään kaikkia kuntalaisia koskevista asioista. Tai sitten niitä tyhmiä istuu vielä ylempänä päättämässä kuntien rahoituksesta.