Tunaroinnin ennätys

Kun jokin julkinen palvelu huononee tai loppuu kokonaan, niin sen sanotaan tehostuvan ja paranevan. Posti on tehostanut ja parantanut palvelujaan vuosikausia niin innokkaasti, että tunnustukseksi sille voisi myöntää tunaroinnin Suomen mestaruuden. Postin jakelua on vähennetty ja työntekijöiden palkkoja ja työehtoja heikennetty vuosikausia, ja ihan samaa tahtia on ylintä johtoa palkittu runsaalla kädellä.

Nyt näyttää siltä, että Posti Oy vetelee viimeisiään. Senkin se tekee näyttävästi sopimusshoppailulla, joka pudottaa osalta työntekijöitä palkkaa yli 30 prosenttia. Jäljelle jäävällä palkalla ei enää pysty elämään. Lakkoon menneitä työntekijöitä uhkaillaan työtuntien vähentämisellä ja rikkureille maksetaan bonusta. Vastauksena kritiikkiin ja lakkoon toimitusjohtaja lupaa jättää nostamatta kahden kuukauden ajalta järjettömän suurta palkkaansa. Tämä temppu suorastaan kruunaa kaiken älyttömyyden. Selvemmin ei enää voisi kertoa, että ylin johto on ihan pihalla sekä oman yhtiönsä että koko yhteiskunnan toiminnasta.

Posti on valtion vanhin, jo vuonna 1638 perustettu palvelu. Sen tarkoitus oli yhdistää valtakunta helpottamalla yhteydenpitoa valtion ja paikallisten viranomaisten välillä. Näin annettiin viesti valtiovallan pitkän käden ja suojelun ulottumisesta syrjäisimpäänkin kolkkaan, mutta samalla myös kansa sai omat kirjeensä kulkemaan luotettavasti.

Toiminta ei ollut kustannustehokasta eikä tuottanut voittoa. Sellainen ei olisi tullut kenellekään edes mieleen, sillä kyse oli valtion virkatoimista. Ensi alkuun postin lähettäminen oli virkamiesten lisäksi varakkaiden etuoikeus, sillä postitalonpoikajärjestelmä oli kallis ja postimaksut korkeat.

1800-luvun puolivälissä järjestelmä uusittiin virallisemmaksi, halvemmaksi ja tehokkaammaksi. Siihen aikaan se oikeasti tarkoitti palvelun paranemista ja hintojen halpenemista. Näin tehtiin siitä huolimatta, että postia kuljetettiin syrjäseuduilla hevospelillä, jalkaisin, hiihtäen ja soutaen. Nykyisin sanottaisiin, että mentiin palvelut edellä.

Näin elettiin kauan, ja palvelu parani. 1990-luvun alussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, ja kaikesta piti tulla kannattavaa. Ruvettiin menemään raha edellä. Posti muutettiin liikelaitokseksi, ja sen talous irrotettiin valtion budjetista. Jo neljä vuotta myöhemmin Postista tehtiin osakeyhtiö, jonka tarkoitus ihan lain mukaan on tuottaa voittoa.

Siitä alkoi alamäki, ja nyt ollaan mäen alla syvässä notkossa. Voisi sanoa, että Posti alkaa olla myyntikunnossa, sillä suoraan sanoen siihen pyrkimiseltä vuosia jatkunut alasajo on näyttänyt. Ja nyt näyttää vielä siltäkin, että ennen kunniakkaan Postin lopullista tuhoa siitä revitään harvojen taskuun kaikki irti lähtevä raha.

Se raha otetaan tietenkin työntekijöiltä. Kummalliseksi on maailma mennyt, kun valtion poliittisessa omistajaohjauksessa oleva yhtiö toimii kuin häikälemättömin riistäjä jossain kehitysmaassa.