Kuolleena syntynyt ajatus

Muutama päivä sitten korkakoulutettujen palkansaajien keskusjärjestö  Akava ehdotti työttömyysturvalle uutta mallia, jonka mukaan työttömyyden pitkittyessä osa turvasta pantaisiin sivuun, mutta se palautettaisiin työttömälle, kun hän työllistyy.

Malli on niin järjetön, että en ihmettele yhtään uutisoinnin vähäisyyttä. Yhtä hyvin voitaisiin ehdottaa osan palkasta laittamista sivuun ja palauttamista työsuhteen päätyttyä. Tai että osa eläkkeestä pantaisiin sivuun ja palautettaisiin kuolinpesään kuoleman jälkeen.

Akavassa ei tunnuta ymmärtävän, että työttömyysturva on tarkoitettu turvaamaan elanto työttömyyden aikana. Ehdotus perustuu ihmiskuvaan, jonka mukaan työttömyys johtuu työhaluttomuudesta, ei työn puuttumisesta. Tämä perustavaa laatua oleva ajatusvirhe työhalujen lisäämisestä taloudellisen kepin antamisella näkyy iskostuneen syvälle myös akavalaiseen maailmankuvaan. Tai sitten ehdotuksen laatijoiden oma ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on niin suuri, että he katsovat pärjäävänsä vähemmälläkin työttömyyden osuessa omalle kohdalle.

Viime vuosina työttömien laiskuudesta on tullut uusi totuus. Siitä on toitotettu niin paljon, että ilmeisesti propaganda on mennyt perille. Kun aktiivimallia suunniteltiin, niin meille esiteltiin mediassa työhaluttomia kikkailijoita, jotka rehvastelivat tukien suuruuudella. Tarinat olivat monesti niin täynnä reikiä, että jokainen tukien määristä ja työttömän velvollisuuksista jotain tietävä ymmärsi niiden olevan keksittyjä. Suuri yleisö ei kuitenkaan sitä ymmärtänyt, ja someraivo piti huolen lopusta. Nykyisin jokaiseen työttömyyttä koskevaan uutiseen tai vaikkapa minun blogijuttuuni suorastaan ryöppyää kommentteja, joiden mukaan laiskat työttömät makaavat mieluummin kotisohvalla kaljaa kittaamassa, koska tuet ovat niin suuria.

Suuri yleisö on saatu kadehtimaan työttömiä. Siitä taudista olisi helppo parantua kokeilemalla työttömyyttä, ja työttömäksihän pääsee milloin tahansa. Ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat 32,40 euroa arkipäivältä, ja siitä maksetaan ennakonpidätys.

Tarvitaan ajattelun muutos. Meillä on työttömiä enemmän kuin avoimia työpaikkoja, mutta meillä on myös kohtaanto-ongelma. Kaikkiin töihin ei saada osaajia, koska koulutus ja työn vaatimukset eivät kohtaa. Nykyisin ilman koulutusta ei käytännössä pääse tekemään mitään, ja monen ikääntyneen työttömän koulutus on vanhentunut. Työnhaku- , aktivointi- ja käsipäiväkurssit eivät auta, jos koulutusta ei joko ole tai se ei vastaa nykyajan tarpeita. Työttöminä roikotetaan myös paljon sellaisia, jotka käytännössä eivät enää kykene töihin tai joita ikänsä takia ei kukaan koskaan enää palkkaa.

Kun tilanne on tämä, niin Akavan ehdotus näyttäytyy kaikessa typeryydessään irvokkaalta. Akavassa keksittiin uudelleen, että työttömyys paranee kepillä, joka nimetään porkkanaksi.

Kuva: Sira Moksi