Keppi narikkaan
-Väitän, että on täysin realistista saada nämä [60 000] työpaikat samaan tapaan kuin on Ruotsissa saatu aikaan aktiivisilla työvoimapolitiikan käytännöillä.
Näin sanoo valtiosihteeri Martti Hetemäki Helsingin Sanomien haastattelussa, ja hänen sanansa kertovat uusien tuulien puhaltamisesta työttömyyden hoidossa. Viime hallituskaudella ahkerasti käytössä ollut keppi on pantu syjään ja nyt otetaan käyttöön järki. Palkkatuen käyttöä ja työvoimaviranomaisten resursseja lisätään tuntuvasti.
On siis huomattu, että työpaikat eivät lisäänny yhtään antamalla keppiä työttömille. On totta, että meillä on paljon sekä avoimia työpaikkoja että työttömiä työnhakijoita, mutta nämä eivät kohtaa. Siihenkään ei auta keppi, mutta työvoimaviranomaisten aktiivisempi rooli ja ennen kaikkea palkkatuki voivat auttaa. Kuten Hetemäki sanoo, niin nykyisin työttömät on jätetty oman onnensa nojaan.
Yhdestä asiasta olen Hetemäen kanssa eri mieltä. Hän sanoo, että Suomessa myös työttömyystukien ehdot ja käytännöt ovat lepsummat kuin muissa Pohjoismaissa ja että täällä on helpompi jäädä työttömäksi.
Työttömäksi jääminen käy tosiaan helposti, mutta työttömänä oleminen ei ole helppoa. Meillä annetaan vuosittain valtava määrä karensseja mitä kummallisimmin perustein, ja monet sanktiot kumoutuvat valittamalla. Vielä enemmän kumoutuisi, jos ihmiset osaisivat ja jaksaisivat hakea muutosta ja saisivat siihen myös apua. Aktiivimalli on kurittanut työttömiä ja niin sanotuilla työhönosoituksilla eli nykykielellä työtarjouksilla tehtaillaan karensseja. Työtarjoushan on vain velvoittava määräys hakea jotain tiettyä työpaikkaa, vaikka hakijalla ei olisi siihen edes pätevyyttä. Hakematta jättämisestä seuraa karenssi.
Meillä keskitytään liikaa rankaisemiseen, kun muualla pyritään pitämään ihmiset työmarkkinoilla ja saamaan pudonneet pääsemään sinne takaisin. Tätä varmaan Hetemäkikin tarkoittaa sanoessaan, että muissa Pohjoismaissa on paljon aktiivisempi ote siinä, miten ihmiset pidetään työmarkkinoilla. On meilläkin tähän yritystä, mutta tarjotuilla cv:n laatimis- ja käsipäiväkursseilla ei ole mitään konkreettista merkitystä työllistymisen kannalta.
Olen aina pitänyt kaikkien tehokkaimpana keinona palkkatukea. Työttömälle on samantekevää mistä hänen saamansa palkka tulee, ja monelle työnantajalle uuden ihmisen palkkaaminen on taloudellinen riski. Palkkatuki auttaa siis sekä työtöntä että työnantajaa kohtamaan toisensa. Ainakin se toimii paljon tehokkaammin ja sillä saa motivoituneempia työntekijöitä kuin palkattomalla työkokeilulla, jota viime hallituskaudella suosittiin.
Järki näyttää voittavan kepin antamisen halun, ja siitä kertoo jopa Juhana Vartiaisen kannatus uusille tuulille.
Ei palkkatuki poista sitä tosiasiaa, että Suomesta puuttuu palkanmaksajia.
Samallalailla palkkatuki vääristää kilpailua kuin työkokeilut – veronmaksaja maksaa palkan, yritys kerää voitot. Samallalailla työtön heitetään takaisin kortistoon tukikauden jälkeen ja tilalle otetaan uusi tuettu.
Alennettaisiinko taas vaihteeksi työntekijöiden ostovoimaa, että saadaa tuet maksettua?
Työtönkin pääsee kuitenkin nauttimaan oikeasta palkasta eikä kaikki hyöty hänen työstään mene vain työnantajalle. Mitä sinulla on sitä vastaan että työtönkin hyötyy omasta työnteonstaan ja saa eläkekertymää ja kesälomaa ja isompaa sairapäivvärahaa saisrataessaan ja pari muutakin etua.
Luulen että Veikko on joko vakaassa työsuhteessa tai eläkkeellä. Semmoinen tuntuu aiheuttavan monelle tämänkaltaisia mietteitä.
Onko sitten parempi että se kuuluisa veronmaksaja maksaa työttömyystuen ja siihen vielä mahdollisesti päälle toimeentulotuen?
Itse olen ollut elämäni aikana (ikää 56 v.) kolme kertaa sellaisessa työssä, jossa työnantaja sai palkkatukea minun työllistämiseeni. Työt olivat koulutuksiani ja osaamisiani vastaavia, mutta yhdistyksillä joille työskentelin, ei olisi ollut varaa palkata minua ellei olisi ollut mahdollisuutta saada palkkaukseen tukea. Itse asiassa yksi näistä järjestöistä jatkoi tuen jälkeenkin työsopimusta niin pikään kuin heillä oli varaa.
Minulle sillä oli suuri merkitys, vaikka työaika olikin lyhennetty ja tiesin, että tuki ja työt loppuvat jossain vaiheessa. Sain tehdä työtä jota osaan ja sain siitä riittävän korvauksen. Eikä sekään pahasta ollut, että oli esittää työtodistus tehdystä työstä kun palasi työmarkkinoille. Työnantajat kun karsastavat pitkään työttömänä olleita.
Tein myös palkkatuella vastaantyyppistä työtä vuoden yleishyödylliselle järjestölle taannoin. Sipilän hallitus sitten karsi suuresti tukea järjestöille, haluten ilmeisesti ohjata nekin verorahat yksityisille yrityksille ?
Kovasti paukuttivat henkseleitä julkisuudessa, eli että miten Suomi kansainväliset sitoumuksensa pitää. Jääköön järjestön nimi kertomatta. Ei liene vaikea arvata.
Vuoden jälkeen minulla ei tietenkään ollut mahdollisuuksia jatkaa palkkatuella. Mutta harmitti, kun näin että kuntouttavassa työtoiminnassa olevat tulivat sitten tekemään ne oikeat työt, mitä itsekin palkalla (huonolla, mutta palkalla kuitenkin) tein.
Ja sitten silloinen työministeri tuli televisioon kehumaan, miten työllisyys on kohentunut. Yhtenä todisteena myös se, että palkkatukirahoja jää säästöön. Jäähän niitä, kun näin toimittiin poliittisilla päätöksillä.
Yritykset käyttävät yllättävän vähän palkkatukea hyväkseen palkkauksissa ja he voisivat kääriä voittoa. Sen sijaan järjestöille tuki on usein ainoa mahdollinen työttömän palkkausmuoto. Järjestöt eivät saa mitään tuloa työllistämisestä vaan saadulla rahalla maksetaan työntekijän palkka. Kannattaa siis erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Järjestöiden työllistämispolitiikassa hyödyn saaja on työtön ihminen.
Siskolle läimäsivät aikoinaan karenssin, kun irtisanoutui työstään, jossa työnantaja jätti palkat maksamatta. Ei ollut pätevä syy lähtemiselle näiden herrojen mielestä.
Minulla oli vastaava tilanne, että työnantaja ei maksanut palkkaa 4 kuukautta ja palkkaturva olisi ollut mahdollista mutta sitten se pentele maksoi välissä vähän rahaa, jolloin en enää ollut oikeutettu palkkaturvaan.
TE-keskukselta piti kysyä apua, että mitä pitää tehdä ja näytin todisteet, että ei ole palkkoja kuulunut. TE-keskukselta sanottiin, että minun pitää haastaa työnantaja oikeuteen, jotta voisin välttyä karenssilta. Onnistuin saamaan pätevän työelämän asianajajan, jonka valtio maksoi ilmaisena oikeusapuna.
Voitin lopulta työnantajan ja hän joutui maksamaan paljon suurempia korvauksia. Ilman tuota keinoa, olisi minullekin lätkäisty karenssia.
Karenssijärjestelmä täytyy purkaa, jotta työpaikan palkoista ja ehdoista on pystyttävä neuvottelemaan. Jos työnantaja antaa liian pientä palkkaa, niin siitä pitää pystyä kieltäytymään. Jos yritys ei pysty maksamaan parempaa tuntipalkkaa, niin ei se yritys silloin kannattavaa voi olla. Nyt ei ole tätä mahdollisuutta vaan kaikki kenties suostuvat niillä ehdoilla, jotta ei tulisi karensseja ja sitten Suomessa ihmetellään, että miksi ihmiset eivät tule palkallaan toimeen.