Vastavirtaan

– Siellä oli pari sellaista henkilöä, jotka haluaisin meille joko nettijuttuna tai ihan studioon. Ehkä kuuluu journalismin perusolemukseen, että meidän pitää kysyä ja mennä vähän vastavirtaan sekä pystyä riepottelemaan yleisiä totuuksia.

Näin pohdiskeli Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen Verkkouutisissa tilan antamista ilmastonmuutoksen epäilijöille. Heitä ei kuulemma uutisoinnissa ole kuultu.

Ei ole kuultu monia muitakaan tieteellisen tiedon kiistäjiä. Uutisissa ja ajankohtaisohjelmien studiossa ei ole näkynyt myöskään evoluution kiistäjiä, rokotekriittisiä, hopeaveden juojia, tupakan terveyshaittojen kiistäjiä, kuulentojen lavastukseen uskovia tai litteän maan puolestapuhujia keskustelemassa tasapuolisesti tieteen edustajien kanssa. Heillä olisi varmasti kiinnostavia näkemyksiä yleisiä totuuksia vastaan.

Minä olen niin vanhanaikainen, että mielestäni uutisten pitää olla uutisia ja viihteen viihdettä. Ajankohtaisohjelmissa pitää keskustella tasapuolisesti erilaisista näkemyksistä, mutta tasapuolisuusharhaan ei pidä sortua. Tieteelliset faktat ja mihinkään perustumattomat mielipiteet eivät ole keskustelun tasavertaisia osapuolia. Erilaisia näkemyksiä saa ja pitääkin esitellä, mutta niiden tueksi pitää olla asia-argumentteja.

En puhu enempää ilmastonmuutoksesta, mutta huomiota kiinnittää Jokisen ajatus antaa toisenlaisten näkemysten esittäjille lisää tilaa joko nettijuttuina tai studiossa. Minun mielestäni Yle on sitä tilaa antanut varsinkin nettijutuissaan, kuten kuvakoosteesta näkyy.

Jari Enrnrooth kirjoittaa omia näkemyksiään, kuten kolumnistin pitääkin saada tehdä. Niihin ei tarvita toimituksellista sekaantumista, vaan kritiikistä huolehtivat lukijat. Toinen asia on viime päivinä huomiota herättänyt äärioikeistolaisesta pariskunnasta kertova juttu, joka olisi kaivannut enemmän tutkivaa journalismia. Oman näkemykseni voitte lukea täältä, ja sekin on vain bloggaajan mielipide. Kansalaiset ovat kuitenkin somessa selvittäneet nopeasti niitä taustoja, jotka toimittajan olisi pitänyt selvittää.

Nämä nuoret siis uskovat rotuun ja etniseen suomalaisuuteen sekä Francon aikaisen Espanjan kaltaiseen yksipuoluejärjestelmään. Sen lisäksi he ainakin somessa leviävien kuvien lisäksi uskovat tsaarin hallitsemaan Venäjään ja toimivat aktiivisesti Luther-säätiön perustamassa Lähetyshiippakunnassa, joka on lähinnä fundamentalistinen uskonlahko. Se vastustaa naispappeutta ja suhtautuu hyvin kriittisesti tasa-arvoon, seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ja monikulttuurisuuteen.

Eipä siinäkään mitään, näin saa ajatella. Minua on tosin aina mietityttänyt ihmisten kyky poimia sieltä sun täältä omia näkemyksiään vahvistavia asioita ja muovata niistä itsestä järkevältä ja oikealta tuntuva maailmankuva. Siinä maailmankuvassa uskonto voi oikeuttaa tasa-arvon vastustamisen ja politiikka muuttuu rotuopiksi.

Tällaista ajattelua voi sanoa vastavirtaan uimiseksi ja yleisten totuuksien riepottamiseksi. Kokonaan toinen juttu on, pitääkö näille näkemyksille antaa palstatilaa. Sanon kuten edellisessäkin jutussani, että kyllä pitää, mutta ei ilman kritiikkiä. Vähimmäisvaatimus on, että näkemyksiä ei hyväksytä sellaisenaan pelkkinä mielipiteinä, vaan faktoilla taustoitettuna.

Jos ajankohtaisohjelma lähtee uimaan vastavirtaan vaikkapa istuttamalla Esko Valtaojan keskustelemaan tasavertaisesti litteään maahan uskovan evoluution kieltäjän kanssa, niin se on viihdeohjelma. Jos rotuoppiin ja yksipuoluejärjestelmään uskova fundamentalistikristitty pariskunta esitellään ihan vain tavallisina nuorina, niin en tiedä mitä se on.

Onko verovaroin rahoitetun median tehtävä uida vastavirtaan vai kertoa taustoitettuja faktoja? Miettikää sitä.