Pyhä yksinkertaisuus
Parin viime päivän aikana monet johtavat poliitikkomme kiirehtivät nolaamaan itsensä kommentoimalla pontevasti asiaa, johon eivät ole perehtyneet ollenkaan. Sosiaalinen media ja sen pohjalta tapahtuva uutisointi eli twitterjournalismi vaativat nopeita reaktioita, ja kun aiheena on kaksi kertaa vuodessa käytävä keskustelu koulun juhlista, niin sakea soppa on äkkiä valmis.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen katsoi ratkaisussaan, että kirkossa uskonnollisena tilaisuutena järjestettävä joulujuhla on oppilaiden yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden kannalta ongelmallinen. Kirkko on jumalanpalvelusten toimittamiseen tarkoitettu paikka, joten siitä välittyy jo itsessään uskonnollisia merkityksiä. Kyse oli siis opetussuunnitelmaan liittyvän ja kaikille pakollisen lukukauden päättäjäistilaisuuden järjestämisen paikasta.
Tämä tulkittiin niin, että nyt kiellettiin lapsilta joulukirkossa käyminen. Kun kansan syvät rivit olivat vähän aikaa kokeneet asian näin, tuli joillekin poliitikoille kiire kokea asia samalla tavalla. Ensimmäisenä lähti laukalle kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, joka Ylen Ykkösaamussa piti ratkaisua uskonnonvapauden kaventamisena.
Samaan vauhtiin kiirehti mukaan keskustan Katri Kulmuni, joka toivoi koululaisille oikeutta käydä joulukirkossa. Kokoomuksen Petteri Orpo vaati kouluihin oikeutta laulaa Enkeli taivaan, käydä joulukirkossa ja pitää yllä kansalle rakkaita perinteitä kuten ennenkin. He eivät huomanneet, että kukaan ei ole yrittänytkään kieltää joulukirkkoa tai jouluvirsiä. Kirkossa saa käydä ja virsiä saa veisata entiseen tapaan.
Väännetään rautalangasta omien muistojen perusteella. Koulun syyskauden päättäjäisohjelmaan kuului joulukirkko, jonka jälkeen koululla järjestettiin joulujuhla näytelmäkuvaelmineen ja virsineen. Tämä oli ja on edelleen ihan opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Jos koko päättäjäistilaisuus järjestetään kirkossa, niin se pakottaa myös eri uskontoihin kuuluvat ja uskonnottomat menemään kirkkoon, koska päättäjäisjuhla on osa opetusta.
Toivottavasti tämä asia selviää myös kaikille joulukirkon kieltämistä kauhistelleille poliitikoille ja kansalaisille. Joulujuhla ei ole sama asia kuin joulukirkko.
Usein kritisoimilleni iltapäivälehdille on kunniaksi, että molemmat julkaisivat eilen asiaa selventävän uutisen. Ne voitte lukea täältä ja täältä. Jos asia ei selviä näistä jutuista, niin sitten se ei selviä millään.
Koko jupakka kuvastaa ikävästi nykyisen poliittisen keskustelun tasoa. On niin kiire napsia irtopisteitä ja saada kansalta hyväksyntää, että faktat jäävät tarkistamatta. Poliitikot huomaavat kansan olevan jotain mieltä, joten he päättävät ruveta johtamaan kansaa olemalla samaa mieltä vielä voimakkaammin. Tällä kertaa hätähousuille kävi nolosti ja irtopisteet menivät Li Anderssonin kaltaisille harkitsijoille, jotka malttoivat ottaa selvää mistä oikein on kysymys.
Tästä episodista ei opita mitään, vaan vaihtoehtoisena totuutena jää elämään joulukirkon kieltäminen. Sillä pärjätäänkin kevääseen, jolloin päästään taas kauhistelemaan suvivirren kieltämistä. Sitäkään ei ole koskaan tapahtunut, mutta näin näitä asioita koetaan.
Blogisti vaatii, että kansalaisten pitää lukea otsikkoa pidemmälle.
Veikkaan, että ei tule onnistumaan.
Jos poliitikot lukisivat?
Mieti hukkaan menneen monen kohdalla jopa akateemisen koulutuksen. Ei eroteta kirkossa käyntiä ( useassa koulussa lapset käyvät joulun alla kirkossa, kirkkoon kuuluvat ja muut vanhempien luvalla) ja lukuvuoden päätösjuhlaa, kaikille tarkoitettua. Ennen sanottiin kuusijuhla. Minkälaisia päätöksiä tekevät näin heikolla muistilla jo omista kouluajoistaan edustajat? Näyttää lakimies tavio levittävän väärää tietoa. Tietysti myös automöyhyäjä peltokangas. En kuunnellut, mutta kommentoijat rähisevät tekstiä, josta voi päätellä peltokankaankin olevan “ihan pihalla.”
Mäntyjen, katajien ja lehdettömien lehtipuiden syrjintää. Kuusijuhla voisi olla viisijuhla? Näinä aikoina kaikesta voi, saa ja pitääkin loukkaantua. Sitten jos olisin poliitikko, niin korottaisin ääntäni suuriin sfääreihin.
Muuten näin, mutta kirkkoon kuuluvankaan ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen ja julkisvallan tulee kohdella kaikkia katsomuksia tasapuolisesti. Kirkkokäynti voi siin olla, mutta sille pitää olla vastaava tasa-arvoisesti esitelty uskonnoton tilaisuus ja valinnanmahdollisuuden pitää olla kaikille aito.
Kun minulla oli tarhaikäinen lapsi, ilmoitin, että hän ei mene kirkkoon.
“Voi voi, on tämä nyt ikävää ja hankalaa, kun hän olisi ainoa ja pitää järjestää muuta.”
“Ei silti”
Menin kotiin ja soitin parille tuttavalle: kävi ilmi, että heille oli veisattu sama valitusvirsi ainoasta. Lähetyskäsky siis toiminnassa ja pakkokäännytys käynnissä Helsingin kaupungilla v. 1980. Eivät tienneet, että Etu-Töölö oli silloin kylä, jossa kaikki tunsivat toisensa.
On teillä suuret ongelmat, kun lasten joulujuhla tuottaa noin paljon pään vaivaa. Ja nimen omaan ongelma on teillä ei lapsilla. Lapset varmaan mieluusti kokisivat perinteisen kristillisen joulujuhlan, mutta eihän se käy, kun vanhempien pitää nillittää nykyään kaikesta. Ei lapsi siellä kirkossajaan uskoon tule tai järkeään menetä, joten ongelma on teillä aikuiset omassa päässänne, ei missään muualla.
Lasten koulun joulujuhla ei tuota päänvaivaa kenellekään. Sehän on AINA järjestetty siellä koulun juhla/jumppasalissa.
Se, että se juhla SIIRRETTÄISIIN pysyvästi kaikissa Suomen kouluissa kirkkoon on tässä se ongelma. Se muutettaisiin monikymmenvuotista käytäntöä. Miksi, kun tähänastinen KOULULLA järjestetty juhla on kelvannut näiden lapsukaisten vanhemmille ja isovanhemmille hienosti. Missä ne joulujuhlanäytelmässä esiintyvät vaihtavat esiintymispukuihinsa, sakastissako?