Pukki kaalimaan vartijana

Hallitus on ensi keväänä aloittamassa kuntakokeilun, jossa kokeilualueiden kunnille siirretään vastuu kaikista alle 30-vuotiaista työnhakijoista, maahanmuuttajista ja kaikista niistä, jotka eivät saa ansiosidonnaista päivärahaa. He siis siirtyvät Te-toimistoista kuntien asiakkaiksi. Kokeilu on jatkoa edellisen hallituksen kuntakokeilulle, ja siinä aiotaan hyödyntää edellisen kokeilun tuloksia.

Toivottavasti hyödynnetään, sillä edellinen kokeilu paljasti, että osassa kunnista kuvitellaan vieläkin kuntouttavan työtoiminnan olevan työllistämistä. Näin kuviteltiin ainakin Tampereella, jossa terveitä ja työkykyisiä sijoitettiin rakentamaan pitkospuita suolle kuntouttavana työtoimintana ja kehuttiin työllistämisen onnistumisella.

Kunnissa on kyllä osaamista ja sekä paikallis- että ihmistuntemusta, mutta lain tuntemus ei välttämättä ole parasta mahdollista. Kunnilla on suuri kiusaus käyttää kuntouttavaa työtoimintaa säästämiseen. Kunnat joutuvat maksamaan puolet yli 300 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta. Yli tuhat päivää työttömänä olleista maksuosuus on 70 prosenttia. Tätä sanotaan virheellisesti sakkomaksuksi, vaikka kyse ei ole sanktiosta. Kun työtön sijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin kunta vapautuu maksuosuudesta ja saa valtiolta jokaisesta työttömästä 10,09 euroa päivässä.

Houkutus väärinkäytöksiin on siis suuri. Kun lisäksi sekä päättäjät että virkamiehet näkevät kuntouttavan työtoiminnan liian usein työllistämisenä, niin houkutus kasvaa. Sanotaan se vielä kerran: lain mukaan kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on yksilöllisesti räätälöitävää sosiaalipalvelua. Sitä ei saa käyttää palkattoman työvoiman saamiseen eikä säästämiseen.

Todennäköisesti lähes kaikissa Suomen kunnissa rikotaan lakia koko ajan. Syynä on kuntien tahallisen ja tahattoman tietämättömyyden lisäksi aluehallintovirastojen kyvyttömyys nähdä selkeitä lainvastaisuuksia. Yrityksille tehtäviä alihankintatöitä sekä työttömien valmistamien tuotteiden ja työpanoksen myymistä kilpailua vääristävään alihintaan katsotaan jatkuvasti läpi sormien. Vantaalla kokonainen pesula on jo vuosia pyörinyt kuntouttavalla työtoiminnalla. Suunnilleen kaikkialla kuntouttavassa työtoiminnassa olevat korvaavat palkallista työvoimaa vastoin lakia.

Työvoimapalvelujen antaminen kokeilukuntien vastuulle herättää sellaisen epäilyn, että nyt laitetaan pukki kaalimaan vartijaksi. Kun kunta miettii säästökeinoja, niin hyvin helposti juolahtaa mieleen kävellä pikkuisen lain yli ja sijoittaa terveitä ja työkykyisiä kuntouttavaan työtoimintaan. Eihän siitä ennenkään ole mitään hankaluuksia seurannut.

Kuntouttava työtoiminta on ihan hyvä asia silloin, kun lakia noudatetaan ja toiminta suunnataan vain niille, joille se on tarkoitettu. Sen tarkoitus on auttaa alentuneesti työkykyisiä palaamaan takaisin työmarkkinoille, ja ne työmarkkinat eivät tarkoita sitä, että palkatonta työtä tehdään vuosikausia. Liian usein kuntouttava työtoiminta on lopullinen sijoituspaikka, josta ei pääse pois.

Kun nyt kuntakokeilut taas aloitetaan, niin maan hallituksen on pidettävä huolta muutamasta asiasta. Ensinnäkin kuntia on ohjeistettava tiukasti siitä, mitä laki sanoo kuntouttavasta työtoiminnasta. Toiseksi aluehallintovirastoja on muistutettava niiden valvontavelvollisuudesta. Ja kolmanneksi väärinkäytöksiin syyllistyviä kuntia pitäisi viimeinkin ruveta rankaisemaan.

Työmarkkinatuen maksuosuuden periminen taannehtivasti ja lainvastaisesti hankittujen päivittäisten kymmeneuroisten palauttaminen olisivat sopivan kipeä muistutus siitä, että kaikessa viranomaistoiminnassa on noudatettava lakia.