Sopimusshoppailun satoa
Postilakko jatkuu ja uhkaa laajeta. Neuvottelut ovat jumiutuneet niin, että asiaa ratkaisemaan on asetettu neljän selvityshenkilön työryhmä. Ongelma on tiivistynyt sopimusshoppailuun, jolla Posti siirsi 700 pakettilajittelijaa halvemman työehtosopimuksen piiriin eikä nyt suostu edes neuvottelemaan tästä asiasta.
Tätäkin ollaan laittamassa hallituksen syyksi, koska Posti on valtion pääosin omistama yhtiö ja hallitus käyttää omistajaohjausta. Toissapäivänä uutisoitiin, että omistajaohjausministeri Sirpa Paatero tiesi sopimuksen vaihtamisesta. Eilen pääministeri Antti Rinne kertoi, että ei tiennyt. Hallitus kuuli pakettilajittelijoiden siirrosta toisen sopimuksen alaisuuteen vasta Postin hallituksen päätöksen jälkeen.
En tiedä mikä on totuus. Jos asiasta informoitiin etukäteen valtion omistajaohjausyksikköä, niin miksi tieto ei tavoittanut ministeriä ja hallitusta?
Sopimusshoppailu on työelämään tarttunut sairaus, ja tämä lakko on siitä ikävä esimerkki. Työnantaja siirtää yksipuolisesti työntekijät itselleen halvemman sopimuksen alaisuuteen eikä suostu edes neuvottelemaan asiasta. Tauti on levinnyt vähitellen, koska sitä ei huomattu ajoissa.
Kaikkein härskein sopimusshoppailun muoto on se, että työnantaja perustaa uuden ammattiliiton, solmii sen kanssa uuden työehtosopimuksen ja siirtää työntekijänsä noudattamaan tätä sopimusta. Näin tehtiin mainosjakelualalla, kuten vuonna 2015 kerroin. Työnantaja sopi itse itsensä kanssa työntekijöiden työehtojen huonontamisesta, ja täydestä meni jopa käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa ei enää mennyt, vaan se totesi jo vuonna 2015, että työnantajan perustama yhdistys ei ole aito työntekijöiden yhdistys
Nyt myös työtuomioistuin on tullut samaan lopputulokseen kuin hovioikeus. Tämä päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että ainakaan mainosjakelualalla työnantajalla ei ole oikeuttaa soveltaa itse itsensä kanssa solmimaa työehtosopimusta.
Tästä ei ole kysymys Postin lakossa, mutta nyt joudutaan ratkaisemaan pelisäännöt sopimusshoppailun osalta. Pakettilajittelijoita on 700, mutta ongelma on paljon laajempi. Jos tätä ongelmaa ei ratkaista nyt, niin shoppailusta tulee maan tapa ja palkkoja poljetaan jatkuvasti. Eilen pääministeri Rinne sanoi, että hallitus huolehtii siitä, että työehtoshoppailu kitketään tavalla tai toisella.
Ensimmäinen tapa on, että tämä kiista ratkaistaan kumoamalla siirto. Se toinen tapa sitten on, että hallitus puuttuu asiaan yleisemmällä tasolla lainsäädännöllä. Tämä on kova keino, sillä perinteisesti maan hallitus ei osallistu työmarkkina-asioihin.
Paitsi että on osallistunut ennenkin. Muistellaanpa kiky-sopimusta, joka solmittiin uhkaamalla sopimusta ankarammalla pakkolainsäädännöllä. Uhkausta ei tarvinnut toteuttaa, mutta kukaan ei epäillyt hetkeäkään, etteikö sellaista lainsäädäntöä olisi tehty. Nykyinen hallitus voi ihan ennakkotapaukseen vedoten tehdä saman tempun kuin Sipilän hallitus teki ja sanoa, että jos shoppailu ei lopu, niin se lopetetaan lailla.
Jos Posti nyt onnistuu alentamaan lajittelijoiden palkkaa 30-50 prosenttia, niin kukaan ei ole turvassa sopimusshoppailun palkanalennuksilta.
Hallitus voisi sen lain joka tapauksessa laatia, jotta työnantajat eivät jatkossa joutuisi kiusaukseen: en näe mitään syytä, miksi sopimusshoppailua ei voisi kieltää lailla.
Ihan samalla tavalla ajattelin, laki pitäisi ehdottomasti tehdä. Kun se olisi tehty, purkaminen olisi aika vaikeaa, se on jo nähty aktiivihiili-asiassa!
Toivon että nyt lakko viedään tappiin asti, luodaan niin vahva pelote työnantaja puolelle ettei seuraavaan 25 vuoteen tarvitse pelätä (jo ennestään) pienen palkan ja kohtuullisten etujen (työpaikka ruokailu 4,20€ ja 100€ smartumeita.) puolesta. Ei niinkään nuo smartumit tai edes ruoka, mutta seuraava luonnollinen askel shoppailulle olisi työterveys, lomat, lisät ja työaika. Ahneelle jos erehdyt vähän antamaan periksi, loppua vinkumiselle ja vaatimuksille ei tule.
Just näin.