Oikein sammutettu
Sanna Marinin hallitus teki eilen oikean ja oikeusvaltiossa ainoan mahdollisen linjauksen al-Holin leirillä olevien suomalaisten asiassa. Linjauksen mukaan noudatetaan lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, ja yksittäistapauksissa harkintavaltaa käyttävät viranomaiset. Lasten etu on ensisijainen. Lukekaa hallituksen linjaus täältä.
Linjauksen mukaan siis lasten etu on ensisijainen. Aikuisia ei välttämättä tarvitse auttaa, mutta jos lapsen etu vaatii, niin myös äiti voidaan tuoda. Jokainen päätös perustuu tapauskohtaiseen, yksilölliseen harkintaan. Mitään kollektiivista päätöstä ei voida tehdä poliittisesti, sillä lastensuojelu on viranomaistoimintaa, jonka yksittäisistä tapauksista poliitikkojen on pidettävä visusti näppinsä erossa. Eivät kuntienkaan poliittiset päättäjät saa puuttua lastensuojeluviranomaisten toimintaan yksittäistapauksissa. Poliittiset päättäjät eivät ole lastensuojeluviranomaisia.
Tämä tuntuu olevan monelle täysin käsittämätön asia. Jo eilen illalla kuului opposition puolelta ääniä, joiden mukaan hallitus piiloutui virkamiesten selän taakse. Näin sanovat eivät näköjään tiedä yhtään mitään vallan kolmijako-opista. Tähän al-Holin asiaan poliitikot ovat sotkeutuneet jo ihan liikaa, ja osa yrittää sotkeutua yhä vieläkin. Ikävä veikkaukseni on, että kun päätöksiä yksittäistapauksissa alkaa tulla, niin tieto vuotaa taas jostain poliitikoille, jotka nostavat asian julkisuuteen aina henkilöllisyyttä myöten. Se menee sitten taas kerran salassapitorikoksen, viranomaistoiminnan haittaamisen ja yksityisyyden suojan loukkaamisen puolelle.
Mitä viranomaiset sitten tekevät yksittäistapauksissa? Viranomaisten harkintavalta ei ole mielivaltaa, vaan harkinnan tarkoituksena on etsiä paras keino noudattaa lainsäädäntöä. Vaikeuksia tulee varmasti, mutta niinhän lastensuojelussa tulee usein. Mitään yksityiskohtaisia ohjeita eivät poliitikot saa antaa, koska viranomaistoiminta yksittäistapauksissa ei kuulu poliitikoille. Helsingin Sanomat kertoi yleisellä tasolla eteen tulevista ongelmista oikein hyvin.
Myös turvallisuusuhka on hallituksen linjauksessa otettu huomioon, koska valtiovallan on taattava jokaisen oikeus turvallisuuteen. Kyse on perusoikeudesta, jota ei voida asettaa vastakkain ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien kanssa. Valtiovallan on turvattava kaikki perusoikeudet.
Näin tämä asia olisi pitänyt ratkaista heti alkuunsa, ja niin se olisi sujunut omalla painollaan, ellei oppositio olisi halunnut tehdä asiasta poliittista yritystä kaataa maan hallitus. Itse asiassa jo Sipilän hallituksen aikana valmistelut olivat pitkällä, kuten tästä toukokuussa julkaistusta uutisesta käy ilmi. Sipilän hallitus vain ei ehtinyt tehdä poliittista linjausta, eikä sitä silloin kukaan vaatinutkaan.
Nyt Marinin hallitus teki ainoan oikean linjauksen, ja muuta väittävät voivat opiskella vaikkapa vallan kolmijako-oppia sekä valmistelun ja päätöksenteon välistä eroa.
Taidatkos tuon paremmin sanoa? Jos puoluepoliittisella mandaatilla eduskunnassa työskentelevältä puuttuvat yhteiskuntaopin alkeistiedotkin. saati toimii jopa varsin hyvin ne ja jopa enemmänkin tietäen, voisi tällainen edustaja vilkaista joka kerta peiliin. Paitsi että toistaiseksi vika on ollut aina peilissä ja se kuva tuskin muuttuu. Yksikin valopää edustaja vaati paikallislehdessä dna-testejä tehtäväksi lapsista ja äideistä ennen Suomeen tuloa. Että silleen…
Totta. Näinhän kai jo oli aikaa sitten suunniteltukin.
Minulle jäi epäselväksi mitä lainsäädäntöä (nimenomaan tässä tapauksessa) tarvitaan? Mitä terroritoimintaa asiaan liittyy, siis tuomiseen ja mahdolliseen (paikanpäällä suoritettavaan) terroritulkintaan? Tosin hallitushan ei tee korjauksia lakeihin – vain esityksiä eduskunnalle.
Hallitus arvioi tarpeet lainsäädännön muutoksiin liittyen terroristiseen toimintaan sekä tekee tarvittavat korjaukset lainsäädäntöön. Taannehtivaa lainsaäädäntöäkö mietitään…
Uskoisin tarkoitettavan terroristisen organisaatioon kuulumisen kriminalisointia. Tällä hetkellä terroristiryhmän jäsenyys ei ole lainvastaista.
https://twitter.com/MartinScheininF/status/1206431891412393985
Ongelmana on kriminalisoinnin laajuus. Organisaatioista olisi pidettävää kirjaa kuin huumeista. Kuinka määritellään terroristinen järjestö, jos järjestöä ei ole lisätty kiellettyjen terroristijärjestöjen listalle ja kuinka varmistetaan, että listalle ei päädy hallitukselle epämieluisia kansalaisjärjestöjä.
Amerikassa on luetteloja jopa ”hylkiövaltioista”, pariah states, rogue states.
Ongelmallista olisi myös todistaa jäsenyys tai sen puute. Noilla järjestöillä kun ei yleensä ole mitään jäsenkirjoja tai -luetteloita. Korkeintaan päivänselvät tapaukset saataisiin tuomittua ja sellaisissa tapauksissa on yleensä kysymys sellaisista jutuista, joista tulisi tuomio muutenkin. Mutta milläs tuomitset jäsenyydestä henkilön, joka ei ole (ainakaan todistettavasti) koskaan tehnyt mitään muuta? Menisi juupas-eipäs -väittelyksi ”Olet jäsen”, ”Enpäs ole”, ”Oletpas”…
Onneksi meillä on syyttömyysolettama ja se on syyttäjän tehtävä todistaa kuuluminen.