Yksi puolue, yksi totuus

“Nähdäkseni medialle tulisi määrätä sakkoa vapaan puheen sensuroimisesta, keskustelun estämisestä ja virheellisen käsityksen luomisesta kansalaisille siitä, millaisia näkemyksiä yhteiskunnassamme esiintyy.”

“Samaan tapaan myös tieteenharjoittajille tulisi määrätä sakkoa tai – taloudellisten sanktioiden ollessa tehottomia – suorastaan vankeutta puolueellisen agendatutkimuksen esittämisestä tieteenä sekä tieteellisen vapauden rajoittamisesta yliopistojen piirissä ja julkaisutoiminnassa.”

“Ehkäpä vihervasemmiston politrukkeja ja tendenssitutkijoita pitäisi käydä keräilemässä poliisiautoon sekä viedä vilkut välkkyen tutkintavankeuteen silläkin uhalla, että yhteiskuntatieteiden laitoksille ei jäisi päivystystä lainkaan.” 

Näin hahmottelee perussuomalaisten hallitsemaa tulevaisuutta eduskuntavaaleissakin ehdolla ollut filosofian ja valtiotieteiden tohtori Jukka Sakari Hankamäki blogissaan. Pitkän kirjoituksen alkuosa on sitä tuttua uhrina olemista, jossa perussuomalaiset yleensäkin ovat hyviä. Heidän sananvapauttaan estävät muun muassa presidentti Sauli Niinistö, media, tutkijat ja Silakkaliike.

Hankamäen mukaan ennen laajamittaista maahanmuuttoa ei keskustelu kärjistynyt, mutta nyt poliittisen vasemmiston sallitaan haukkua ja solvata perussuomalaisia sosiaalisessa mediassa ja internetin puheenvuoropalstoilla. Sensuuri kukoistaa ja sekä media että niin sanottu tiede silittävät uustaistolaisten päätä.

Jos vaihdetaan sanojen laajamittainen maahanmuutto tilalle perussuomalainen puolue, niin ollaan minun mielestäni lähempänä totuutta, mutta Hankamäen teksti uppoaa hyvin puolueen kannattajiin. Kun sanojana on tuplatohtori, niin sanankäänteitä riittää. Yleensä sama sanotaan parkaisemalla, että nykyisin ei saa sanoa mitään.

Hankamäen visiossa ei ainakaan saa sanoa enää mitään sellaista, mikä ei palvele perussuomalaisten tavoitteita. Puolueelle alistetaan tiede, media, sosiaalinen media ja oikeuslaitos. Vastahankaan asettuvat saavat sakkoja tai vankeutta, sillä he estävät perussuomalaisten sananvapautta, joka on ehdoton ja ainoa totuus. Näin minä tulkitsen Hankamäen tavoitteet.

Juristina minua kiinnostaisi tietää Hankamäen vision juridiset perustelut. Mikä tarkkaan ottaen olisi rikosnimike, kun media kirjoittaa tai tutkija julkaisee jotain sellaista, mikä ei miellytä puoluetta? Olisiko se Hankamäen mainitsema sananvapauden estäminen? Jos on, niin eikö juuri pakottaminen rangaistuksen uhalla uutisoimaan ja tutkimaan asioita vain puoluetta miellyttävällä tavalla olisi sananvapauden estämistä? Ilmeisesti ei, sillä niin selkeää Hankamäen teksti on.

Tulevaisuudessa olisi siis vain yksi puolue ja yksi totuus, joita ei saa uhmata. Tähän suuntaanhan on menty Puolassa ja Unkarissa, ja nyt tunnettu perussuomalainen lupaa samaa meille.

Minua kiinnostaisi tietää puolueen kanta Hankamäen ajatuksiin. Ovatko nämä puolueen virallisia tai piilossa olevia epävirallisia tavoitteita vai pelkkää yksityisajattelua, josta puolue sanoutuu irti? Vastaustahan tähän ei saa puoluejohdolta, mutta ehkä joku puolueen jäsen voisi sen kertoa.

Kaikesta päätellen hänenkin kannattaa asetella sanansa tarkasti, jotta ei tulisi loukanneeksi tätä uutta sananvapautta, joka sallii vain puolueen hyväksymät mielipiteet.

Jotta asia ei jäisi kenellekään epäselväksi, niin minä sallin Hankamäenkin mielipiteet. Itse asiassa pidän oikein hyvänä asiana, että meille kerrotaan näin selvästi tulevan yhteiskunnan suunta.