Sananvapautta, valheita ja maalittamista

Eilisen juttuni kommenttiosiossa alkoi tuttu vänkääminen sananvapaudesta. Lukijoiden kommenttien moderointi niin lehdissä kuin blogeissakin on kuulemma vastoin perustuslakia, jonka mukaan kaikilla on oikeus julkaista mielipiteitä kenenkään sitä estämättä.

Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita julkaisupakkoa. Yhdelläkään lehdellä, blogistilla tai yleensä millään julkisella alustalla ei ole mitään velvollisuutta julkaista kenenkään kommenttia. Alustan ylläpitäjällä on oikeuden lisäksi myös velvollisuus moderointiin, sillä ylläpitäjä on juridisessa vastuussa kaikesta, mitä alustalla julkaistaan. Jos joku haluaa saada julki mielipiteensä täysin vapaasti, niin hän voi perustaa oman alustan.

Varsinkin iltapäivälehtien olisi syytä muistaa oma vastuunsa ja moderoida omien uutistensa ja sosiaalisen median sivujensa kommentteja tarkemmin. Muutama päivä sitten Ilta-Sanomien Facebook-sivulla joku kommentoija tiesi kertoa turvapaikanhakijoiden tuista vanhaa tarinaa:

Tämä on taas niitä uusiin lastenvaunuihin, kultahampaisiin, kultaiseen Kela-korttiin ja Mersuihin rinnastettavia tarinoita, joita ei luulisi enää kenenkään viitsivän levittää. Aina niitä kuitenkin levitetään ja aina niihin joku uskoo, koska niihin halutaan uskoa.

Turvapaikanhakijan saama vastaanottoraha on pienempi kuin alin toimeentulotuki, ja summat voi tarkistaa täältä. Sen jälkeen voi antaa palautetta jokaiselle vaihtoehtoisen totuuden sallivan alustan ylläpitäjälle. Faktat eivät ole mielipidekysymyksiä.

Paljon näitä vakavampi juttu on sellainen maalittaminen, jossa neuvotaan tekemään perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia. Sellaisen kohteeksi joutui Silakkaliikkeen alullepanija Johannes Koski:

Samaan sarjaan kuuluu myös tapaus, jossa Laura Huhtasaari kannusti tekemään rikosilmoituksia vanhoista sketsisarjoista sen jälkeen, kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi vanhoja sketsejään. Kun media kysyi asiaa Huhtasaarelta, niin kyseessä oli kuulemma pila.

Se on semmoinen juttu, että viranomaisten kanssa ei pilailla. Lastensuojeluviranomaiset ottavat vakavasti jokaisen lastensuojeluilmoituksen, ja perättömiin ilmoituksiin käytetty aika on pois oikeasta lastensuojelutyöstä. Samoin poliisi joutuu käyttämään työtunteja turhiinkin rikosilmoituksiin, sillä kaikki ne on käytävä läpi ja niistä on tehtävä ainakin päätös tutkimatta jättämisestä. Lisäksi vahingoittamistarkoituksessa tehty perätön ilmianto on rikos.

Perättömän lastensuojeluilmoituksen tekeminen tietoisesti ja kiusaamismielessä on suunnilleen alhaisin kiusaamisen keino. Se aiheuttaa pelkkää turhaa työtä viranomaisille ja kärsimystä ilmoituksen kohteelle. Tahallaan ja tietoisesti turhan ilmoituksen tehnyt voidaan tuomita kunnianloukkauksesta. Tätä ei moni yllytyksestä innostuva tule ajatelleeksi.

Jos vielä pidätte maalittamisesta puhumista turhana, niin kuvitelkaapa, että saisitte jonain päivänä yhteydenoton poliisilta tai lastensuojeluviranomaisilta ihan vain siksi, että teidät on maalitettu rasismin vastustamisen tai jonkin muun julkisesti ilmaisemanne mielipiteen takia. Jos mielestänne paras keino välttää ongelmia on olla hiljaa, niin toimiihan se. Juuri vaientamiseen maalittamisella pyritäänkin.