Työn sankarit ja ajatuskoe

Meneillään oleva Teollisuusliiton lakko on tuonut mukanaan asiaan kuuluvaa propagandaa, jota läheskään kaikki eivät sellaiseksi tunnista. Iltalehti nosti esille nuoren rikkurin, joka vastustaa lakkoilua ja haluaa tehdä lakonalaista työtä. Näin hän katsoo säilyttävänsä työpaikat myös tulevaisuudessa, ja lakkoilun avulla saatu hyötykin on hänen mielestään vähäinen.

Hän sanoo lakossa olevan kyse pelkistä kiky-tunneista, vaikka tosiasiassa kyse on paljon muustakin.

Seuraavassa jutussaan Iltalehti teki tästä rikkurista supertähden, jota kokoomuspoliitikot Petteri Orposta alkaen kiittelevät. Hän puolustaa oikeutta tehdä työtä ammattiliiton sitä estämättä, ja hänelle on ehdotettu osallistumista politiikkaan. Ei ole vaikea arvata, mikä puolue on ehdotusten takana.

Esille on nostettu myös häirintä ja tytöttely, joka ei tietenkään ole hyväksyttävää. Jokaisella on oikeus kuulua liittoon tai olla kuulumatta. Jokaisella on oikeus osallistua lakkoon tai tehdä lakonalaista työtä. Tehdään mieluummin ajatuskoe. Mitä tapahtuisi, jos nämä vapaamatkustajat olisivat ihan omillaan ja neuvottelisivat itse työnantajan kanssa palkan lisäksi myös kaikista muista paitsi laissa säädetyistä työsuhteen ehdoista?

He joutuisivat neuvottelemaan itse kaikista noista edellä mainituista asioista, ihan kaikista. Työntekijän sairausajan palkka on yksi niitä harvoja asioita, joista on säädetty laissa.

Ajatuskokeessa siis järjestäytymättömät työntekijät saisivat vain ne edut, joista on säädetty laissa. Kaikesta muusta he joutuisivat sopimaan itse työnantajan kanssa tasaveroisina neuvottelukumppaneina. YTK eli Loimaan kassa maksaa kyllä ansiosidonnaista päivärahaa, mutta se ei neuvottele kenenkään puolesta työsuhteen ehdoista.

Kuinka kauan kestäisi onnen aikaa, jossa työnantaja kiittelisi ahkeria työn sankareita ja maksaisi heille samaa tai jopa parempaa palkkaa ja tarjoaisi samat edut kuin järjestäytyneille työntekijöille? Ihan ensi alkuun palkka ja edut saattaisivat olla jopa paremmat, mutta kun järjestäytymisaste laskisi riittävän alas, niin sitten neuvottelut muuttuisivat saneluksi.

Nämä asiat ovat itsestään selviä kaikille niille, jotka eivät kuvittele työnantajien ihan hyvää hyvyyttään tarjoavan kaikkea sitä, mitä liitot ovat saaneet neuvoteltua. Meille on ilmeisesti kasvanut uusi sukupolvi, joka pitää kaikkia työsuhteen ehtoja itsestään selvinä. Heitä varten tämä ajatuskoe varmaan pitäisi toteuttaa ihan käytännön tasolla muutamilla työpaikoilla, niin itsekeskeinen ajattelu saattaisi hiukan muuttua solidaarisempaan suuntaan.