Oppositiopolitiikkaa

Yleensä kulloinkin istuva hallitus on aina kaikkien aikojen huonoin, mutta eilinen eduskunnan kyselytunti pisti epäilemään, että nyt meillä on kaikkien aikojen huonoin oppositio. Melkein puolet ajasta käytettiin tyhjänpäiväiseen jankkaamiseen hallituksen avustajien määrästä. Heitä on kuulemma ihan liikaa, ja osa heistä on eduskunnasta pudonneita ja kaveripohjalta tehtäviinsä valittuja.

Sipilän hallituksella oli avustajia paljon vähemmän, ja jälki olikin sitten sen mukaista. Liikenneministeri Anne Bernerillä avustajia ei ollut yhtään eikä hän kuunnellut ketään, ja niinpä saatiinkin aikaan taksilain kaltainen uudistus, jota kukaan ei enää kiittele. Lisäksi Berner yritti yhtiöittää tieverkoston ja myydä VR:n, mutta nämä aikeet saatiin sentään estettyä.

Lisäksi saatiin poltettua rahaa satoja miljoonia sote- ja maakuntauudistukseen, joka törmäsi monta kertaa perustuslakiin ennen kuin viimeisessä törmäyksessä upposi. Perustuslaki osoittautui kiviseinäksi monissa muissakin asioissa, mutta jääräpäisesti jatkettiin pään hakkaamista siihen seinään. Kun pää ei mennyt läpi, niin syytettiin perustuslakiasiantuntijoita sanomalla heitä perustuslakitalibaneiksi. En nyt enää viitsi edes aloittaa puhumista aktiivimallin kelvottomasta valmistelusta ja täytäntöönpanosta.

Nykyinen hallitus joutuu käyttämään valtavasti aikaa Sipilän hallituksen sotkujen selvittämiseen. Sen lisäksi se on tuonut eduskunnalle esityksen 0,7 hoitajamitoituksesta, purkanut aktiivimallin, palauttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden, purkanut tukien indeksijäädytyksen ja korottanut pieniä eläkkeitä. Kaikki tämä on ilmeisesti tehty väärin, koska hallitus on käyttänyt työssään avustajia.

Yllättävän paljon kansalaisia on saatu aktivoitua mukaan tähän vouhotukseen avustajien määristä, koska heidän palkkaamiseensa käytettävät summat ovat vielä ihan tavallisen kansalaisen käsitettävissä. Sipilän hallituksen soteen tuhlaamat summat ovat niin suuria, että niistä ei edes puhuta.

Entä sitten tuo kaveripohja? Pääministeri Sanna Marin sanoi osuvasti, että  ilmeisesti edes Kimmo Tiilikainen ei kokemuksestaan ja osaamisestaan huolimatta saisi olla tehtävässä, jossa hän joutuu muun muassa sijaistamaan ministeriä. Marin sanoi myös ihmettelevänsä opposition vähättelyä eduskuntatyön tuomasta kokemuksesta ja osaamisesta.

Ei kaikki viisaus kansanedustajien päässä ole, mutta ilmeisesti pääoppositiopuolue ei hallitusvastuussa ollessaan tarvitsisi avustajia lainvalmistelutyöhön. Paikat voisi jakaa varapuhemies Juho Eerolan tavoin vaikka bändikavereille.

Avustajien määrän kauhistelun sijaan voi katsoa työn tuloksia, jos media viitsii niistä uutisoida. Sen jälkeen voi kuvitella, mitä oppositiopuolueet nykyisellä asenteellaan saisivat aikaan. Jos ei osaa kuvitella, niin voi muistella vaikka leikkauslistoja, sotea, aktiivimallia ja sitä taksiuudistusta.

Opposition tehtävä on arvostella ja haastaa hallitusta, mutta juuttuminen avustajien määrän kauhisteluun osoittaa, että sitä arvosteltavaa on vaikea löytää. Siksi tartutaan joka ikiseen oljenkorteen.