Kansan vai populistin ääni?
Saksan Hanaun ampujan maailmankuva oli rakentunut äärioikeistolaisuuden ympärille, ja sen rakennuspalikoita olivat väestönvaihdon kaltaiset salaliittoteoriat sekä muslimi-, juutalais- ja naisviha. Mieleltään jo valmiiksi häiriintynyt mies sekoitti tällä hölynpölyllä itsensä lopullisesti surullisin seurauksin. Hänestä tuli terroristi. Hän oli niin sanottu yksinäinen susi, kuten äärioikeistolaiset terroristit usein ovat, mutta mitä ilmeisimmin hän sai näistä teorioista teolleen ideologisen oikeutuksen.
Äärioikeiston propaganda on edesvastuutonta, sillä se ei ota huomioon tai ei piittaa siitä, että joku saattaa ruveta toimimaan propagandan mukaisesti. Saksassa tähän havahduttiin, mutta meillä ei vielä. Meillä vastaanottokeskuksen polttopulloiskusta Jumalaa kiittänyt pääsee kansanedustajaksi ja maahanmuuttajia vieraslajeihin verranneen kansanedustajan syytteen tulee hänen puolueensa kuulemma estämään.
Meillä europarlamentaarikko sanoo lähes kaikkien muiden puolueiden kokoomusta myöten olevan kommunisteja ja kansanedustaja neuvoo kaikkia valitsemaan puolensa tulevassa sisällissodassa.
Näin yllytetään hulluja. Tällaiset puheet kertovat sekä kansanedustajan osaamattomuudesta että populismin onttoudesta. Kun populistilla ei ole mitään sanottavaa lainsäädäntötyöhön, niin hän uhoaa sisällissotaa ja likipitäen uhkailee entistä presidenttiä. Hän kuvittelee kovimmalla äänellä huutavan olevan oikeassa.
Populistit sanovat puhuvansa kansan äänellä, mutta tosiasiassa he puhuvat vain omalla äänellään. He eivät ole kansaa, vaan vain itseään varten. He ovat puheissaan kovasti eliittiä vastaan, mutta tosiasiassa he ovat itse nousseet eliittiin ja haluavat turvata asemansa. He eivät piittaa siitä, että joku saattaa ottaa heidät tosissaan ja ruveta toimimaan. Harvinaista se on, mutta ei mahdotonta, kuten Saksassa nähtiin.
Populisti haluaa valtaa, mutta on kykenemätön käyttämään sitä oikein. Rajaton valta rajallisissa käsissä johtaa hirmuvaltaan, kuten historia on moneen kertaan opettanut.
En minä ketään populistia pysty ihmisenä arvostelemaan, mutta heidän puheitaan pystyn. Ne ovat täysin edesvastuuttomia ja vailla konkreettista sisältöä siihen asti, kunnes joku häiriintynyt ne konkretisoi. Eniten ihmettelen heidän äänestäjiensä motiiveja.
Ihanko oikeasti he haluavat antaa vallan näiden käsiin? Miten he kuvittelevat räyhääjien edistävän juuri heidän asiaansa? Miten kenenkään olot paranevat sillä, että suunnilleen päivittäin joku heidän europarlamenttiin tai eduskuntaan äänestämänsä populisti puhuu läpiä päähänsä?
Minä en tiedä vastausta. En enää jaksa sitä hirveästi edes pohtia, sillä olen kysynyt sitä monta kertaa. Vastaukseksi olen saanut vielä pahempaa rähinää ja uhkailuja. Ilmeisesti osa kansasta oikeasti kuvittelee öykkäröinnin palvelevan juuri heidän etujaan. He pettyvät, mutta eivät myönnä olleensa väärässä. Sen sijaan he syyttävät omien edustajiensa kyvyttömyyden seurauksista kaikkia muita.
Inhottavaa ennustaa, mutta jonain päivänä meilläkin sattuu jotain hyvin ikävää. Joku katsoo olevansa oikeutettu toimimaan, mutta nämä yllyttäjät eivät kanna vastuuta mistään. Hehän ovat vain käyttäneet sananvapauttaan.
Tällä kertaa en haluaisi, että olet oikeassa.
En tiedä minäkään vastausta, mutta kannattaisikohan alkaa kysyä oikeita kysymyksiä?
Ensiksikin: kysymys kuuluu, kuka tästä hölmöilystä hyötyy?
Kuka hyötyy massojen räyhäämisestä keskenään? Kenen etujen mukaista on, että yllytetään ihmiset toisiaan vastaan?
Eikö hyötyjä ole se, joka itse säästyy massojen närkästykseltä? Kun kansan mielenkiinto on toisaalla, voidaan keskittyä tyhjentämään kansan taskut… eikä kukaan huomaa mitään.
Jollain tasolla tämän varmaan populistikin tajuaa, mutta koska koetaan, että mitään ei kuitenkaan (haluta) voida vallitsevalle markkinakapitalismille (eräänlainen uskonto), niin nostetaan kädet pystyyn ja keskitytään seurauksiin, sen sijaan, että puututtaisiin niihin syihin.
Systeemivika. Kun vika on systeemissä, pitää korjata systeemi.
Maailmanlajuinen riistokapitalismi ja hallitsematon kilpailu ovat johtaneet näihin ikäviin seurauksiin.
Ei tällaista ollut vielä yli 40 vuotta sitten, jolloin maailmassa vallitsi vielä jonkinlainen pyrkimys sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. 1980-luvulla thatcherismi, reaganismi, kasinotalous ja Suomessa kokoomuksen päästäminen hallitukseen merkitsivät kuoliniskua yhteiskuntien järkevälle kehittymiselle. Rahasta tuli ainoa arvon mitta, ja sillä tiellä ollaan edelleen.
On tullut aika korjata systeemivika. USA:ssa valmistaudutaan presidentinvaaleihin ja kysytään jo oikeita kysymyksiä: Onko nousukasmainen ahneus ja itsekäs rikkauksien haaliminen tullut tiensä päähän? Ryhdyttäisiinkö taas elämään ihmisiksi? Me ja ne muut.
Hyviä kysymyksiä, ja tunnistin itsessäni blogistin kysymykset, mutta en tunnista siteeratun europarlamentikon esittelemää maailmaa, joten voinen sanoa eläväni tyystin eri kuplassa. Karmiva havainto, euroedustajamme, huhhuh, sano..
Ano Turtiainen puhuu “maamme arvoista”, tarkoittaen Lapuan liikkeen arvoja ja yrittää saada äänestäjät uskomaan, että nuo arvot olisivat muka yhteisiä. Todellisuudessa on ikävä kyllä niin, että iso osa äänestäjistä on jättänyt historian opinnot yläasteen takapenkin jätkänsakin asteelle, eikä pysty hahmottamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tilaa suhteessa muuhun maailmaan. Systemaattinen, yksinkertaistettu ja valheellinen viesti, mitä persujen masinoimat voimat ovat syöttäneet pelkkää hajaannusta ja vihaa kylvämällä, toimii. Valitettavasti. Ns. tolkun ihmiset ovat hiljaa. Tyytyvät lammasmaisesti seuraamaan sivusta, eivätkä ota 30-luvun Saksan tapahtumien mahdollista toisintoa vakavasti. Kysyisivät edes, minkälaisen maan rasistit ja natseja nuoleskelevat räävittömyyksiä parlamentissa puhuvat oikeasti haluavat rakentaa. Mitä rakentavaa on siinä, että jo ennestään vähäväkisestä ja vanhenevasta maasta heitetään ulkomaalaiset ulos pelkästään siksi, että ovat ulkomaalaisia.
En minäkään mutta valitettavasti Sakari on taas oikeassa.
“Se on totta. Se on helvetin totta!” (Mauno Kypenäisen avopuoliso Bertta Kinnnunen) Sama pätee edelllä kirjoitettuun. Kiitos S.