Kun mitään ei kerrota

Mistään ei viime päivinä ole tiedotettu ja uutisoitu niin paljon kuin koronaviruksesta, mutta silti netti on täynnä epätietoisia. He kyselevät toisiltaan, mistä saa tietoa ja mihin tietoon voi luottaa, mutta samalla lietsovat lisää pelkoa. Tämä onkin tiedottamisen paradoksi: mitä enemmän tietoa annetaan, sitä enemmän ihmisiä pelottaa, ja mitä enemmän pelottaa, sitä enemmän vaaditaan tietoa.

Tähän saumaan iskevät aina joka paikkaan ennättävät poliitikkomme, jotka syyttävät hallitusta johtajuuden puuttumisesta ja tiedottamisen vähyydestä. Tässä esimerkki kansanedustajasta, jolla on mahdollisuus saada ihan kaikki mahdollinen tieto, mutta joka silti väittää, että tietoja ei saa.

Kyseisen kansanedustajan tapoihin kuuluu yleensäkin kovaääninen kaahottaminen ja itsensä ja puolueensa esittäminen kaikkien ongelmien ratkaisuna, joten eipä hänestä sen enempää. Paljon ovelammin teki Mika Niikko, joka perusti Facebookiin koronavirusta koskevan info- ja keskusteluryhmän. Siellä hän kertoo johtajuuden olevan hukassa ja taudin todennäköisesti leviävän koordinaation puutteen takia.

Voi olla niinkin, mutta en ymmärrä, miten tällainen epäluulon lietsominen päättäjiä ja ennen kaikkea terveysviranomaisia kohtaan edistää viruksen torjuntaa. Minun mielestäni se ei edistä mitään muuta kuin epätietoisuutta ja epäluuloisuutta, ja ryhmä näyttää äkkiä katsoen keränneen yhteen kaikenlaisia salaliittoteoreetikkoja. Lopetin selaamisen siinä vaiheessa, kun koronaviruksen syyksi epäiltiin 5G-verkon käyttöönottoa.

Ei ole sellaista asiaa, jota ei voitaisi käyttää sisäpoliittisena aseena ja poliitikkojen oman hännän nostamiseen. Kun kansanedustajat levittävät epävarmuutta ja pelkoa, niin he haluavat antaa itsestään kuvan tilanteen hallitsevina. Tässä heitä sitten tietenkin estävät keljut viranomaiset, jotka eivät muka anna tarpeeksi tietoja.

Kyllä antavat, jos vain maltettaisiin kuunnella. Joka tuutista tulee koko ajan tietoja viruksen leviämisestä, ja joka ikisessä tiedotusvälineessä annetaan asiantuntijoiden neuvoja. Monella vain tuntuu olevan niin kiire kysellä neuvoja toisilta yhtä epätietoisilta, että kaikki aika menee siihen.

En vähättele yhtään viruksen leviämistä enkä sen pelkäämistä. Pelko on luonnollinen reaktio tuntemattoman edessä. Poliitikkojen roolia minä vähättelen. Viruksen leviämisestä tiedottamisessa ei tarvita yhtään poliitikkoa mistään puolueesta. Heitä tarvitaan vasta sitten, jos on tehtävä poliittisia päätöksiä, eikä heitä laiteta niitä tekemään ilman perusteellista valmistelua.

Kun niitä sitten tehdään, niin saadaankin esimakua siitä kuulemma kaikki ongelmat korjaavasta rajojen sulkemisesta ja liikkumisen rajoittamisesta ihan kotimaassakin. Rajoitukset koskevat sitten ihan kaikkia, joten saa nähdä, mikä parkuminen sitten alkaa. Tähän astihan niitä rajoituksia on vaadittu vain muille, ei koskaan itselle.