Virus ja valmiuslaki
Viime päivinä on vaadittu kovasti valmiuslain käyttöönottoa, ja joidenkin mielestä se olisi pitänyt ottaa käyttöön jo aikoja sitten. Valmiuslaki nähdään jonkinlaisena ihmelääkkeenä koronavirusta vastaan. Vaatijat unohtavat, että virukset eivät tottele lakia.
Lait ja asetukset koskevat ihmisiä, ei viruksia. Koronavirusepidemia tulee ja menee. Asiantuntijatiedon pohjalta tehtävien päätösten tarkoituksena ei ole ”estää” suomalaisia sairastumasta, se olisi mahdotonta. Tartuntojen määrän nopea eksponentiaalinen kasvu on vakava uhka terveydenhuollon ja aivan erityisesti tehohoidon kapasiteetille. Jos keinot ajoitetaan ja kohdennetaan oikein, tuota nousukäyrää saadaan lievennettyä. Jos ja kun vaikka miljoona suomalaista saa koronaviruksen, siitä pitää aikanaan syyttää virusta eikä ”liian myöhään” tai ”liian vähän” päätettyjä pakkotoimia.
Näin sanoo Martin Scheinin valmiuslaista Perustuslakiblogissa, ja asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea juttu. Sosiaalisen median perusteella suunnilleen kaikki ovat asiasta kiinnostuneita, ja niin on tietysti hyvä. Valmiuslaki antaa maan hallitukselle periaatteessa huomattavan suuren vallan päättää muuten eduskunnan päätettävistä asioista, mutta kaikkia valtuuksia ei tarvitse käyttää. Valmiuslaki on ikään kuin noutopöytä, josta haetaan vain tarpeen mukaan.
Jos ja luultavasti kun valmiuslaki jossain vaiheessa otetaan käyttöön, niin kansalaisten vapauksia tullaan rajoittamaan. Hallitus voi kieltää oikeuden liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella. Joukkoliikenteen reitteihin ja aikatauluihin voidaan tehdä muutoksia.
Kaikenlaisten oppilaitosten toiminta voidaan keskeyttää enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ja hallitus voi antaa kunnalle luvan luopua lasten päivähoidon järjestämisestä. Tämä vaikuttaisi vanhempien työmarkkina-asemaan, sillä tartuntatautilain nojalla suljettu päivähoito ei poista kunnalta tätä velvollisuutta. Valmiuslain nojalla suljettu poistaa.
Lääkeyhtiöt, apteekit ja terveydenhoidon yksiköt voidaan velvoittaa muuttamaan toimintaansa. Jokainen Suomessa asuva terveydenhuollon koulutusta saanut työikäinen voidaan määrätä velvolliseksi välttämättömään työhön terveydenhoidossa, vaikka hän olisi ennättänyt vaihtaa alaa.
Kunnat voidaan vapauttaa velvollisuudesta noudattaa kiireettömän terveydenhoidon määräaikoja, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon takaamiseksi. Lisäksi terveydenhuollon, sosiaalitoimen, pelastuslaitosten hätäkeskusten ja poliisin työntekijöiden työaikaa voidaan pidentää ja työntekijöitä sijoittaa poikkeuksellisesti.
Nämä olisivat niitä ensimmäisiä valmiuslain tuomia toimia, ja lisää otettaisiin käyttöön tarpeen mukaan. Valmiuslaki on tarkoitettu kriisitilanteisiin, joten niitä toimia löytyy laista joka lähtöön.
Mutta kuten sanottu, niin valmiuslaki ei ole lääke. Se vain antaa maan hallitukselle ja viranomaisille normaalitilannetta paljon laajemmat valtuudet rajoittaa ihmisten elämää tartunnan hidastuttamiseksi.
Miten tavallisen kansalaisen pitäisi suhtautua virukseen ja valmiuslakiin? Minun mielestäni kuuntelemalla ja noudattamalla viranomaisten antamia ohjeita, sillä vaikka viranomaisetkaan eivät ole erehtymättömiä, niin ainakin heillä on enemmän tietoa kuin tavallisella tallaajalla. Ohjeeksi sopivat vaikkapa arvostetun urheilijan sanat:
Oman huomioni mukaan valmiuslain kiihkeimmät vaatijat ovat täsmälleen sitä samaa porukkaa, joiden mielestä lainsäädäntö on kuitenkin lopulta vain suositus. He eivät joko halua tai kykene ymmärtämään, että siinä vaiheessa kun esimerkiksi liikkumisvapautta aletaan rajoittaa, niin sitä myös rajoitetaan. Tarvittaessa voimatoimin. Sellaisia oikeuksia se antaa. Siinä ei auta selittää, että mutta kun mummo siellä yksin kylmissään ilman sähköä nälässä on rajoitusalueen sisä- tai ulkopuolella. Epäilemättä he kuvittelevat, että valmiuslainsäädäntökin on vain suositus, jossa oma syvä viisaus toki antaa erityisoikeuksia kun vain pyytää. Ei voi kuin hämmästellä joidenkin intoa luopua vapaaehtoisesti vapauksistaan ja mahdollisuudesta toimia oman harkinnan mukaan. Mutta ehkä se olisi terveellistä kokeilla. Miltä tuntuu, kun onkin se osapuoli, joka on rajoitustoimien kohde.
Ehdit ensin. Samat sanat.
Ilmeisesti jotkut kuvittelevat ja toivovat, että valmiuslain aikana mikään laki ei ole voimassa, ja on siis mahdollisuus päästä toteuttamaa pimeitä unelmiaan oman käden oikeudesta…
Samat tahot kannattaisivat valtalakia, jolla riisuttaisiin demokratiasta kansanvalta ja taattaisiin puolueelle yksinoikeus. Näille tyypeille työllisyystoimilla ja leirittämisellä olisi sama tavoite. Eivät rajoitukset koske puolueen jäseniä, eiväthän?
Samat tahot viljelevät epäluottamusta viranomaisiin mutta uskovat järkkymättä yritysten erehtymättömyyteen ja markkinatalouden autonomisuuteen. Käsittätehty ikoni on
Ehkei kuitenkaan ihan niin.
Olen ihmetellyt ainakin viikon verran sitä, miksi puolueessa Persut+ esiintyy kahta täysin toisistaan eroavaa näkemystä.
On perussuomalaisia kunnanvaltuutettuja, jotka kannattavat valmiuslain käyttöönottoa niin nopeasti kuin mahdollista – ja sitten on niitä “plussia”, joista osa on sitä mieltä, että valmiuslaki on salajuoni, joka vain mahdollistaisi “nopeamman väestönvaihdon” (so. pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tuomisen Suomeen).
Monia kertoja olen lukenut valmiuslain alusta loppuun saakka (kiitos sekä Sakun että tiettyjen adversaarienikin herättämän mielenkiinnon), ja pakkohan on todeta, että vähemmän poliittisesti korrekteina aikoina lain nimi olisi ollut “Sotatilalaki”, niin kuin se olikin Suomen lainsäädännössä muistaakseni ainakin 1980-luvulle saakka.
***
Korostan Tea Appelsinille, etten suinkaan ole eri mieltä hänen tulkintansa kanssa, vaan osittain jopa voin olla valmiuslain käyttöönottamisen jälkeisestä ennusteesta jyrkempääkin mieltä!
Olen täsmälleen samaa mieltä siinä, että valmiuslain alaisessa yhteiskunnassa eläminen – edes hetken aikaa – tekisi hyvää monellekin nykyiselle somemöyhöttäjälle!
Minussa ei – ikävä kyllä – enää saa aikaiseksi “talvisodan henkeä”syvän kansallistunteen ja oman kotomaamme rakastamisen lisäksi, koska ikä ja erilaiset sairaudet ovat alkaneet tehdä tehtävänsä, mutta haluaisin totisesti nähdä, mitä kansanliikkeillä, rajan turvaamisella ja sisällissodan aloittamisella uhkaavat suurisuut tekisivät, jos heiltä valmiuslain nojalla kiellettäisiin esimerkiksi kokoontuminen, valtiota uhkaava käytös ja monia muita niistä asioista, joita he nykyään pitävät omina pyhinään!
Samaa mieltä!
Siis olen samaa mieltä kuin Tea Appelsin.
Mitään valmiuslakeja ei ehkä tarvitsisi ottaa käyttöön jos ihmiset toimisivat kuten ohjeistetaan. Pesisivät kädet, eivät pärskisi toisten päälle, välttäisivät massatilaisuuksia, siirtäisivät etelänmatkaa, eivät hamstraisi vessapaperia, sairastaisivat kotona, eivät kirjoittelisi lehtiin maailmanlopusta, ja jos lehmät osaisivat lentää…
Mutta kun me nyt olemme tällaisia vajaavaisia ihmisapinoita, emme välitä paskaakaan siitä mitä viranomaiset kehottavat, siksi tarvitaan määräyksiä. Tosin niidenkin kanssa on vähän niin ja näin, koska mitkään resurssit eivät kriisitilanteen kärjistyessä riittäisi niiden täydelliseen valvontaan. Virus on täällä ja pysyy toistaiseksi. Virukset ja taudit ovat siinä mielessä demokraattisia että ne kohtelevat ihmisiä tasa-arvoisesti, toisin kuin ihmiset ihmisiä. Paniikkiin ei ole aihetta, pidetään toisistamme huolta ja jätetään sitä vessapaperia naapurillekin.