Niin muuttuu maailma

Tämän kevään jälkeen Suomi ei ole enää entisensä. En nyt tarkoita vain sitä, että tänä keväänä koirankakka ei ole tärkein puheenaihe, vaan sitä, että monet ovat jo nyt muuttaneet ajatteluaan. Arvot, asenteet ja ideologiat ovat heittäneet häränpyllyä tavattoman nopeasti.

Eilen hallitus ilmoitti 15 miljardin tukipaketista, ja sitä kehui jopa Etlan toimitusjohtaja. Niin kehuvat myös ne muut, joiden mielestä elvyttävä talouspolitiikka yleensä on vastuutonta ja jotka vaativat valtiota pysymään poissa markkinavoimien tieltä. Nyt valtion tuki nähdään välttämättömänä, vaikka se tietääkin lisää ihan äsken kammottua velkaantumista.

Osana valtion tukitoimia työttömyysturvan saamista helpotetaan ja se ulotetaan koskemaan myös yrittäjiä. Tämän näkevät nyt erinomaisena asiana myös ne, joiden mielestä työttömyys on ollut oma valinta ja laiskuutta, josta paranee tukia leikkaamalla.

Itsensä libertaareiksi julistaneet, yksilönvapauksia ja valtion mahdollisimman pientä roolia kaikessa vaatineet ovat vaienneet. Olen ollut jopa huomaavinani, että monessa tapauksessa juuri he ovat olleet vaatimassa valtiolta paljon nopeampia ja kovempia rajoituksia kansalaisten elämään.

Nämä täyskäännökset pistävät miettimään. Erilaiset ideologiat näyttävätkin olevan päälleliimattuja ajattelutapoja, joita voi edistää turvallisina aikoina, mutta jotka heitetään syrjään heti, kun ne eivät toimi. Turva löytyy aina vahvasta valtiosta ja sen tarvittaessa kovistakin toimista.

Myös suhtautuminen työntekoon muuttuu nopeasti. Olemme tajunneet, että tämän maan arkea pyörittävät juuri ne, joiden työpanosta pidetään jotenkin itsestään selvänä. Heitä ovat muun muassa terveydenhoidon ammattilaiset, poliisi, pelastuslaitoksen työntekijät ja opettajat. Maataloustuottajienkin työtä pidetään yleensä jotenkin itsestään selvänä. Nyt oikeasti huomaamme, että yhteiskunta ei kerta kaikkiaan pyöri ilman monia muitakin ammattilaisia, joiden palkkavaatimukset yleensä kaikuvat kuuroille korville.

Myös työtavat saattavat muuttua pysyvästi. Etätyötä on tähänkin asti tehty jonkin verran, mutta nyt pakko opettaa tekemään sitä enemmän. Monessa paikassa tullaan huomaamaan, että sehän toimii hyvin. Etätyön lisääntyminen puolestaan vaikuttaa työyhteisöjen toimintaan, kun opimme yhdistämään perhe-elämän ja työn.

Kaikkein nopeimmin näyttää muuttuneen ajattelu nuorista naisista johtajina. Tähän asti on vähätelty Marinin hallitusta, mutta nyt se on osoittanut harvinaisen vahvaa johtajuutta. Toivottavasti tämä jättää pysyvän jäljen ajattelutapoihin sen suhteen, millaiset ihmiset ovat sopivia johtamaan.

Poikkeustilanne paljastaa paljon muutakin meistä itsestämme. Emme välttämättä olekaan itse kovin kurinalaisia, vaikka vaadimme sitä herkästi muilta. Liikkumisrajoituksia eivät kaikki noudata, mutta tämä saattaa olla vain uuden ja oudon tilanteen luomaa uhmaa. Toivottavasti itsekkyys väistyy ja kaikki ymmärrämme, että eivät rajoitukset ole kiusaksi laadittuja, vaan omaksi parhaaksemme. Olemme vastuussa itsemme lisäksi myös muista.

Elämä jatkuu, vaikka puitteet muuttuvatkin.