Koijarin karvainen käsi

Kuten odottaa saattoi, niin Business Finlandin yrityksille jakamat koronatuet nousivat nopeasti puheenaiheeksi. Näyttää pahasti siltä, että tukia on jaettu suunnilleen kaikille, jotka ovat ymmärtäneet pyytää. Tukea on mennyt huutokauppayrittäjän ja bloggaajan lisäksi myös Postin toimitusjohtajan pienelle konsulttiyritykselle. Konsultti- ja it-alan yritykset ovat suorastaan yliedustettuja verrattuna vaikkapa ravintola-alaan. Jokainen voi miettiä, kärsivätkö juuri konsultit ja it-alan yritykset enemmän koronan aiheuttamasta asiakaskadosta kuin ravintolat.

Nopeat saivat, ja pussin pohja häämöttää. Niinpä elinkeinoministeri Mika Lintilä päätti pikavauhtia aloittaa Business Finlandin jakamien tukien erityistarkastuksen.  Lintilä sanoo, että näitä Business Finlandin tukia ei ole tarkoitettu kriisihetken rahoittajaksi, ja se on ihan totta. Ne on tarkoitettu elinkelpoisten yritysten kehittämishankkeisiin. Tyhmä kansalainen täällä nyt kuitenkin kysyy, että miksi niitä sitten yleensä ruvettiin käyttämään kriisihetken rahoittamiseen.

Ehkä siihen saadaan vastaus, kunhan ministeriä tarpeeksi hiillostetaan. Ainakin oppositio sai hyvän aseen käsiinsä, mutta eri asia on, haluaako se sitä käyttää. Ainakin Jussi Halla-aho halusi.

Halla-ahon ihan totta oleva ja jopa hauska kommentti osuu kuitenkin ikävästi omiin, sillä myös kansanedustaja Ano Turtiaisen firma on saanut koronatukea, vaikka yritys ei ole toimittanut kaupparekisteriin tilinpäätöksiä 30.6.2016 päättyneen tilikauden jälkeen.

Tätä tukea ei myöntänyt Business Finland, vaan ely-keskus. En minä Turtiaista koijariksi sano, mutta joku voisi kuvitella Halla-ahon sanoneen. Minua kiinnostaa paljon enemmän ely-keskusten noudattamat jakoperusteet ja valmistelun laatu. Onko tosiaan niin kiire jakaa valtion velaksi ottamaa rahaa yritysten säkkeihin, että ei ole ollut aikaa tehdä alkeellisintakaan tarkastusta? Kuinka monta muuta päätöstä on tehty huolimattomasti valmistellen, tai kuten näyttää, täysin valmistelematta.

Tässä taitaa käydä niin, että myös ely-keskusten päätökset joudutaan syynäämään uudelleen. Näyttää oikeasti siltä, että rahaa jaetaan täysin holtittomasti. Sitä ei riitä koronakriisin etulinjassa taisteleville hoitajille, mutta yrityksille riittää. Vielä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu ajatella sitä byrokratiaa, jonka kanssa toimeentulotuen saajat joutuvat painimaan jatkuvasti, vaikka kyse on muutamista satasista. Nyt kymmeniä tuhansia singahtelee yrityksille kuin siitä kuuluisasta taikaseinästä. Ja silti toimeentulotuen saajia solvataan yhteiskunnan loisiksi.

Olen kirjoittanut köyhien asiasta kymmenen vuotta, joten osaan ulkoa melkoisen litanian solvauksia. En rupea niitä nyt kuitenkaan käyttämään yrityksiin ja yrittäjiin, vaikka vähän tekisi mieli. Säästän ne siihen hetkeen, kun tilanne tasoittuu ja köyhiä ja työttömiä ruvetaan taas solvaamaan.

Mutta mennäänpä vielä noihin tukien jakoperusteisiin. Nyt on selvää, että kriisirahoituksen ohjaaminen Business Finlandin kautta ei ollut hyvä keksintö. Tätä organisaatiota ei ole rakennettu kriisiajan olosuhteisiin, vaan ihan normaalioloihin. Business Finland toimii itseään sitovan lainsäädännön mukaan, joten sen on vaadittava edes nimellisesti yrityksiltä kehittämistoimia rahoituksen perusteeksi. Ilmeisesti tätä ei tullut kukaan ajatelleeksi, ja jos joku ajattelikin, niin hän ei halunnut pilata konsulttikavereidensa tilaisuutta.

Epäilen, että sama tilanne on ely-keskusten suhteen. Ei niitäkään ole tehty kriisioloja varten. Nyt kävi niin, että ihan muihin tarkoituksiin rakennetut organisaatiot saivat tehtäväkseen jakaa yrityksille rahaa ilmeisen löysin perustein. Sitä sotkua siivotaan kauan, sillä se taitaa olla liian suuri maton alle lakaistavaksi.