Luottamusta ja liikesalaisuuksia

Media on jo viikkokausia jauhanut suojavälinekaupoista ja Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta. Aihe on laajentunut jatkuvasti, ja ilta illan perään tv:n ajankohtaisohjelmissa on joku ministeri grillattavana tästä aiheesta. Nyt puhutaan jo STM:n sisäisistä ristiriidoista ja johtamisongelmista, ja ilmeisenä tarkoituksena on saada ainakin pari ministeriä eroamaan. Heidän olisi pitänyt tietää jokaisen kaupan jokainen yksityiskohta.

Mikäs siinä, jos aihe kiinnostaa loputtomiin toimittajia. He alkavatkin olla ainoita, sillä yleisö on ruvennut ihmettelemään Business Finlandin tapaa jakaa koronatukea. Sitä on myönnetty maksimisumma 100 000 euroa muun muassa Huutokauppakeisarille ja europarlamentaarikon puolison blogiyhtiölle. Nyt on selvinnyt, että sitä on annettu 100 000 euroa myös Business Finlandin yhteistyökumppanille, miljoonatulosta takovalle konsulttiyhtiö Miltton Groupille. Tuen myöntämisen perusteet ovat liikesalaisuuksia.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä myöntää, että tukien jakamisessa on ongelmia. Valtio jakaa suoraa tukea Business Finlandin kautta, ja lisäksi sitä jakavat ely-keskukset ja kunnat. Business Finlandin ja ely-keskusten kautta jaettava raha näyttää menevän konsulttiyhtiöille ja it-alalle, kun taas kunnat välittävät omilla päätöksillään suoraa tukea vaikeuksissa oleville yksinyrittäjille. Tämä yksinyrittäjille myönnettävä summa on enintään 2 000 euroa, se on tarkasti säänneltyä ja sen jakoperusteet ovat julkisia. Siksi se menee varmasti niille, joille se on tarkoitettu.

Noista isommista tuista en ole ollenkaan varma. Kyllä minä ymmärrän, että sitä rahaa ei anneta koronasta aiheutuvien vahinkojen paikkaamiseen ja yritysten toimintaedellytysten varmistamiseen, vaan se on kehittämisrahaa. Sitä minä en ymmärrä, miksi se on kehittämisrahaa tällaisessa tilanteessa. Miksi koronan takia talousvaikeuksissa olevien yritysten on kehitettävä vauhdilla jokin kehityshanke tuen saamiseksi? Tätä kysyi myös Sami Kuusela Hupparihörhö-blogissaan.

Valtion tukirahaa näyttävät saavan ne, jotka osaavat polkaista nopeasti käyntiin jonkinlaisen kehittämishankkeen. Hankkeiden laadusta ei yleisöllä ole mitään tietoa, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Ministeri Lintilä sanoo luottavansa siihen, että päätöksiä tehneet ovat tulkinneet rahoituksen kriteereiden täyttyvän.

Hän alkaakin kohta olla ainoa, joka siihen luottaa. Kansalaiset ja yrittäjät alkavat yhä enemmän kysellä, miksi rahaa ei anneta suorana tukena vaikkapa ravintola-alalle ja muille asiakaskadosta kärsiville yrityksille, vaan liikesalaisuuksiin vedoten vaikkapa omalle yhteistyökumppanille. Kun yhteiskunnan rahaa jaetaan, niin avoimuus on ensiarvoisen tärkeää. Nyt siitä avoimuudesta ei ole tietoakaan. Raha vain menee jonnekin liikesalaisuuksiin vedoten, ja ministeri luottaa kriteereiden täyttymiseen.

Niin, onhan luottamus hyvä asia. Sitä minä tässä vain odottelen, että ministeri Lintilä istutetaan piinapenkkiin ja häneltä ruvetaan kyselemään tukien myöntämisen yksityiskohdista. Kysymykset ja tyylihän ovat tuttuja jo suojavälinekaupoista, eli tentataan ministerin vastuuta kunkin tuensaajan tapauksessa. Tietääkö ministeri syyn siihen, että Miltton sai ilmaista rahaa? Tuliko mieleen mahdollinen jääviys? Miksi isoimmat rahat menevät isoille yrityksille ja yksinyrittäjät ja pienet yritykset saavat vain rippeitä? Aikooko ministeri erota?

Ai niin, tämähän on tietenkin ihan eri asia, koska kyse on liikesalaisuuksista. Jotkut asiat ovat salaisempia kuin jotkut toiset. Ja rahaakin menee paljon enemmän kuin suojavälinekaupoissa.