Taas tapahtuu ihmeitä

Koronauutisten varjoon jää paljon sellaisia asioita, jotka normaalioloissa puhuttaisivat enemmän kuin ne nyt puhuttavat. En ole ollenkaan varma puhuttaisivatko Terrafameen liittyvät uutiset enää ketään, sillä kaikki näyttävät antautuneen tämän kaivosyhtiön edessä. Tarvitaan varmaan vaikkapa kevättulvan aiheuttama uusi ympäristökatastrofi ennen kuin aihe taas kiinnostaa.

Nyt Terrafame on tehnyt Metsähallituksen kanssa itselleen edullisen kaupan. Se ostaa pilaamiaan maa-ja vesialueita Metsähallitukselta 875 800 eurolla ja vapautuu samalla ympäristön pilaamisen aiheuttamasta 8,6 miljoonan euron korvausvastuusta. Tässä ei ole pilkkuvirhettä, vaan Metsähallitus oikeasti luopuu korvausvaatimuksista ja myy pilaantuneen alueen sen pilaajalle kymmenesosalla arvioidusta vahingosta. Terrafame aikoo tarjota samanlaista kiinteistökaupan mahdollisuutta myös muille alueen kiinteistöjen omistajille, joiden vaatimuksia käsitellään käräjäoikeudessa.

Aiemmin Terrafame ilmoitti, että se aikoo maksaa vain murto-osan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston sen maksettavaksi määräämistä korvauksista ja valittaa lopuista hallinto-oikeuteen.

Oikeutta siis käydään sekä käräjäoikeudessa että hallinto-oikeudessa. Tällaiset oikeudenkäynnit kestävät vuosia ja niiden lopputulos on epävarma. Niinpä moni väsyy, luopuu vaatimuksistaan ja suostuu Terrafamen tekemään ostotarjoukseen, joka todennäköisesti on pienempi kuin korvausvaatimus.

Mutta mennäänpä vielä tuohon Metsähallituksen kanssa tehtävään kauppaan. Siinä jää epäselväksi, sisältyykö kauppaan ympäristövahinkojen korjausvelvollisuus. Tiedotteessaan yhtiö kertoo vain selvittävänsä järven kunnostamismahdollisuutta, ja selvityksen lopputulos voi olla mitä tahansa. Alhainen kauppahinta pistää kysymään Erkki Tuomiojan tavoin, että  onko kyseessä kaivostoiminnan laajentamissuunnitelma ja ympäristörikoksen palkitsemissopimus.

Saattaapa hyvinkin olla kaivostoiminnan laajentamissuunnitelma. Terrafameen on kaadettu valtion rahaa varovaisestikin arvioiden 800 miljoonaa euroa, ja kaivos laajenee koko ajan. Näitä valtion antamia rahoja ei haluta maksaa vahingonkorvauksina takaisin valtiolle, joten Metsähallitus suostui myymään pilaantuneet alueet halvalla. Muut korvausten hakijat väsytetään ensin oikeudenkäynneillä, ja sitten heille tehdään tarjous, josta ei kannata kieltäytyä. Parempi saada edes jotain kuin jäädä odottelemaan eri oikeusasteista joskus tulevia päätöksiä. Kun alueet on saatu yhtiön omistukseen, niin toimintaa voidaan laajentaa.

Näin se käy, kun asialla on valtion erityissuojeluksessa oleva kaivosyhtiö. Mitään ei tarvitse korvata ja ympäristörikostakin voidaan hyödyntää.

Toivottavasti joku kansanedustaja kyselee Metsähallituksen toiminnasta vastaavalta maa- ja metsätalousministeriöltä ja ympäristöasioista vastaavalta ympäristöministeriöltä tämän kaupan ehtojen perään. Ehkä saamme sitten taas kuulla Talvivaaran tämänkertaisesta ihmeestä.