Pyytäjän markkinat

Olen seurannut maatalouden ja erityisesti marjatilojen työvoimapulasta käytävää keskustelua ihmetellen. Ensin kerrottiin, että ilman ukrainalaisia marjanpoimijoita ei työstä tule mitään, koska suomalaiset työttömät eivät lähde pellolle. Nämä puheet osoittautuivat perättömiksi, kun Henkilöstöpalveluyritysten Liitto HPL kertoi henkilöpalveluyritysten saaneen valtakunnallisesti yli 10 000 hakemusta avoinna oleviin maatalouden töihin. Nyt heitä on Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan jo yli 30 000.

Jäätiin kuitenkin odottelemaan ensin hallituksen linjausta ulkomaalaisen kausityövoiman maahantuonnista, ja sitten odoteltiin charter-lennoilla kuljetettavia työntekijöitä Ukrainasta. Se liikenne pysähtyi alkuunsa, kun Ukraina kielsi kansalaisiltaan matkustamisen. Lisäksi on selvinnyt, että kaikki tilatut ja tulossa olleet eivät suinkaan olleet mitään avainhenkilöitä, vaan joukossa oli ihan ensikertalaisia.

Nyt on pakko palkata suomalaisia. Siitä ei tietenkään tule mitään, sillä suomalaisia tarvitaan kaksinkertainen määrä ja heidän palkkaamisensa on kallista. MTK esitti jo maaliskuussa kahdeksan kohdan ohjelman suomalaisten palkkaamiseksi. Sen mukaan suomalaisia työttömiä palkataan, kunhan valtio maksaa 50 prosenttia palkkatukea, työllistetyt eivät menetä työttömyyskorvaustaan ja heille maksetaan ylimääräiset liikkuvuusavustukset. Kaiken huippuna on ehdotus työn teettämisestä palkattomana työkokeiluna pelkällä työmarkkinatuella.

Tässä tarinassa on pakko olla pajunköyttä seassa. Kyllä minä uskon, että kokeneet ja samoilla tiloilla monena kesänä olleet poimijat ovat tehokkaampia kuin nopeasti rekrytoidut, vailla kokemusta olevat. Ukrainalaisia kannustaa urakkavauhtiin myös tieto siitä, että he elävät ja elättävät perheensä kotimaassaan talven yli kesän ansioilla. Suomen hintatasolla se ei onnistu.

Sitä minä en usko, että suomalaiset työttömät ovat niin kelvottomia, että yksi ukrainalainen vastaa kahta suomalaista. Näyttää enemmänkin siltä, että nyt on hyvä pyytää valtiolta rahaa, ja valtio sitä myös antaa. Onhan vaarassa maan huoltovarmuuden kannalta olennainen osa maataloustuotantoa.

Sekin tuntuu oudolta. Miten on yleensä mahdollista, että huoltovarmuuden kannalta tärkeä alkutuotanto on ulkomaalaisten kausityöntekijöiden varassa? Vastaus tähän on tietenkin se tuttu, eli suomalaiset työttömät ovat laiskoja eivätkä lähde pellolle. Jos lähtevät, niin he eivät osaa tehdä työtä. Näin keskustelu kiertää kehää etenemättä mihinkään.

Kaikki puhuvat naama peruslukemilla ongelmasta, mutta kukaan ei sano ääneen ilmassa riippuvaa kysymystä. Maksetaanko kausityöntekijöille TES:n mukaista palkkaa ja ovatko työ- ja majoitusolot kunnossa? Viime kesänä poliisi, verottaja ja aluehallintoviraston viranomaiset löysivät Itä-Suomen maatiloille tehdyssä yllätystarkastuksessa paljon puutteita. Työ- ja oleskeluluvat olivat kunnossa, mutta palkkaus sekä työ- ja majoitusolot eivät aina olleet.

En minä väitä marjatilallisten olevan epärehellisiä. Epäilen vain, että kun on pyytäjän markkinat, niin kiusaus pistää valtio maksamaan työntekijöiden palkat on suuri.