Saatiin mitä tilattiin

Perustulosta ei saatu kaksi vuotta kestäneen kokeilun aikana selville juuri mitään, kertoo Yle perustulokokeilun lopullisista tuloksista. Kokeiluun valitut pitkäaikaistyöttömät eivät työllistyneet sen aikana, ja lisäksi aktiivimallikin sekoitti kokeilua. Ihan sivumennen sanoen aktiivimallin kerrotaan tässäkin jutussa tarkoittaneen aktiivista työnhakua, vaikka se oikeasti tarkoitti työn saamista, mutta se on sivuseikka. Kaikki eivät koskaan oppineet tuntemaan aktiivimallin sisältöä.

Ainoa selville saatu vaikutus oli perustulokokeiluun osallistuneiden hyvinvoinnin paraneminen. Perustuloa saaneet olivat elämäänsä tyytyväisempiä ja kokivat vähemmän psyykkistä kuormittuneisuutta, masennusta, alakuloa ja yksinäisyyttä. Erityisesti masennuksen kokemisessa ero oli merkittävä. Tätä kokemusta ei kannata yhtään vähätellä, vaikka sen olisi jokainen työttömien elämää tunteva osannut kertoa ilman kokeiluakin.

Miksi kokeilu sitten lässähti? Se lässähti siksi, että niin oli tarkoituskin. Kokeiluun otettiin mukaan vain pitkäaikaistyöttömiä, joiden työllistyminen on muutenkin vaikeinta. Näin saatiin todistettua, että työttömät ottavat mielellään vastaan ilmaista rahaa, mutta eivät haluakaan työllistyä. Tämähän oli Sipilän hallituksen aikana jatkuvasti julistettu totuus, johon aktiivimallikin perustui.

Ei vika ole työttömissä, vaan kokeilun toteuttamisessa, sanoi kokeilua seurannut Kelan entinen yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas jo joulukuussa 2018. Budjetti oli liian pieni, otanta liian suppea, koordinaatio ei toiminut ja toteutus tapahtui liian lyhyellä suunnitteluajalla. Arpomalla valittiin 2 000 pitkäaikaistyötöntä, joille perustuloa ruvettiin maksamaan, siinä kaikki. Mukana ei ollut veromallia, jolla olisi voitu testata perustulon vaikutusta vaikkapa pätkätyötä tekeviin ja freelancereihin.

Otettiin mukaan vain niitä, joiden työllistyminen on muutenkin vaikeinta. Kun työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole kaikille, niin ei niitä löydy yhtään sen helpommin perustuloa saaville kuin jatkuvasti byrokratian kanssa painivillekaan. Erona on vain se, että kokeilussa mukana olevien hyvinvointi parani. Heidän elämänsä helpottui, kun heidän ei tarvinnut koko ajan työnhaun lisäksi miettiä mahdollisten lyhyiden työkeikkojen vaikutusta tukiin. Totuushan on, että parin päivän pätkätyö saattaa sotkea tukea saavan työttömän talouden kuukausiksi, kun tukien maksaminen katkaistaan viranomaisselvitysten ajaksi.

Kokeiluun osallistuneiden ei tarvinnut murehtia tätä asiaa. Heidän elämänsä oli turvatumpaa, kun perustulo antoi taloudellista varmuutta jatkuvan epävarmuuden sijaan. Rahaa he eivät saaneet sen enempää kuin ennenkään, sillä perustulo vähennettiin heidän työttömyysturvastaan.

Kokeilulla siis todistettiin, että pitkäaikaistyöttömien työllistyminen on vaikeaa. Tämän asian olisi pitänyt olla tiedossa ilman kokeiluakin. Todistettiin myös, että perustulolla hyvinvointi parani. Tämäkin asia oli itsestään selvä. Johtopäätös lässähtäneestä kokeilusta on, että työtön ei saa voida hyvin, vaan hänen pitää kärsiä. Siksi Suomen kansainvälistä mainetta hyvinvointivaltiona kirkastanut kokeilu voidaan todeta tehottomaksi.

Kun kokeilun haluttu tulos on etukäteen tiedossa, niin kokeilu on helppo järjestää niin, että se toteutuu.