Myytti punavihreästä Ylestä

Eilen kerroin omia ajatuksiani mediasta yleensä ja Ylen ajankohtaistoimituksesta erityisesti, ja yllättävän monet tuntuivat jakavan ajatukseni. On kuitenkin olemassa myytti punavihreästä Ylestä, jossa henkilövalinnat tehdään ideologian mukaan. Näin asian näkee ainakin sitoutumattoman kokoomuslaisen ajatushautomo Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti. Hänen mukaansa erityisesti Ylen kolumnituotannon sisällöt ovat kokeneet kiihtyvän punasiirtymän, ja siihen syypää on vuonna 2018 Ylen kolumnituottajaksi palkattu Tiina-Rakel Liekki.

Tähän tarttui hanakasti perussuomalaisten Suomen Uutiset, joka uutisoi Sammallahden tekstin lähes sellaisenaan. Kuten odotettavissa oli, niin lehden lukijat innostuivat lähettämään Liekille niin paljon törkypalautetta, että hän katsoi parhaaksi jäädä sometauolle. Palautteen laatua en viitsi edes arvailla, mutta jo kommenttikentän moderoinnin perusteella sen voi päätellä olevan alapäävoittoista.

Näin toimii maalittaminen, joten Liberaa ja Suomen Uutisia voi onnitella saumattomasta yhteistyöstä. Näin opposition edustajat auttavat toisiaan.

Katsotaanpa sitten tuota Sammallahden tekstiä vähän tarkemmin. Ihan ensimmäiseksi hän nostaa esille jo moneen kertaan kalutun tapauksen, jossa Yle jätti ostamatta Janne Saarikiven oman kolumnivuoronsa ulkopuolisen tekstin. Tämä “sensuuri” ei ole puhuttanut Saarikiven itsensä lisäksi juuri ketään muita kuin Tere Sammallahtea, mutta siitähän on taas kerran hyvä aloittaa.

Sitten jatketaan muihin rekrytointeihin, jotka kaikki näyttäytyvät Sammallahdelle ideologisilta aina professori Heikki Hiilamoa myöten. Onpa joukossa niinkin kamalaa väkeä kuin entisiä kuntavaaliehdokkaita, feministejä ja kulttuurialan toimijoita. Tällaisilla rekrytoinneilla vaarannetaan Sammallahden mielestä yhteiskunnan moniäänisyyttä, vaikka minusta kirjoittajien joukko vain vahvistaa sitä.

Mutta ennakkosensuurin henki leijuu vahvana ilmassa. Ennakkosensuuria on Sanna Ukkolan vapaaehtoinen irtisanoutuminen Ylen palveluksesta, ja ennakkosensuuria on Jari Ehrnroothin yhden kolumnin julkaisematta jättäminen. Siinä Ehrnrooth luonnehtii häneen itseensä kohdistuvaa kritiikkiä koronaakin kovemmaksi uhkaksi yhteiskunnalle, ja kokoomuksen Verkkouutiset julkaisi sen maaliskuussa.

Voisin tietysti muistuttaa, että Sammallahti oli Sannikka & Ukkolan vakiovieras, ja sillä näkyvyydellä saattoi olla osuutta hänen rekrytointiinsa Liberan sisältöjohtajaksi, mutta en viitsi vihjailla mitään. Ehrnroothin kanssa olen samaa mieltä siitä, että loukkausten ja uhkausten levittämisestä on tullut sananvapautta uhkaava virus tällä vuosituhannella. Tämä uusi yhteiskunnallinen julkisuus tekee mahdolliseksi leimaamisen, valheellisen tiedon levittämisen, trollauksen, väärät siteeraukset, halventavan nimittelyn ja väkivallalla uhkaamisen ilman ennakkokontrollia ja vastuuseen joutumisen pelkoa.

Voin kuvitella, että Liekki on saanut Sammallahden ja Suomen Uutisten yhteistyön ansiosta kokea juuri tätä. Kun halutaan pitää yllä libertaarien ja perussuomalaisten hellimää myyttiä punavihreästä Ylestä, niin kaikkia keinoja käytetään aina maalittamista myöten. Jos Sammallahti ei sitä osannut odottaa, niin ihmettelen kovasti.

Oikeastaan tämän jutun olisi voinut kuitata Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan sanoilla. Kai se oikeasti on niin, että kun kaikki moittivat Yleä puolueelliseksi suuntaan tai toiseen, niin asiat ovat keskimäärin hyvin.