Typerän politikoinnin paikka

Minun piti tänään pitää vapaapäivä, mutta tulin toisiin ajatuksiin nähtyäni somessa muutamien poliitikkojen reagointeja viime yön nuorisotappeluun. En tiedä tapahtumien kulusta paria lukemaani uutista enempää, mutta jotkut näkevät tässä heti tuoreeltaan politikoinnin paikan. Vieläpä harvinaisen typerän politikoinnin paikan. Nuorisotappelu on hallituksen syytä.

Taustatukea antaa puoluelehti Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila, joka syyttää pääministeri Sanna Marinia USA:n väkivaltaisten mielenilmausten hyväksymisestä.

Näin siis kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa  ja puoluelehden päätoimittaja, jotka antavat ymmärtää pääministeri Sanna Marinin ja sisäministeri Maria Ohisalon jotenkin hyväksyvän poliisiin kohdistuvan väkivallan tai jopa yllyttäneen siihen. Eihän heitä voitaisi vaatia irtisanoutumaan tapahtuneesta ellei heidän katsottaisi olevan siitä jotenkin vastuussa tai ainakin hyväksyvän sen. Luultavasti jossain päin somea tiedetään jo varmaksi järjestäytyneen Antifan olleen asialla ja mallin tulevan suoraan USA:n Black Lives Matter -mielenilmaisuista.

Malli tuleekin suoraan USA:sta, mutta ei nuorisotappelun malli. Näiden poliitikkojen käyttäytymismalli sieltä tulee. Sieltä tulee ajatus tehdä politiikkaa vaikka paskasta, kunhan vain on asialla ensin. Kun vaatii muita irtisanoutumaan jostain, niin huomio omista hölmöilyistä siirtyy muuanne eikä itse tarvitse irtisanoutua mistään.

Näin toimii meillä puolue, joka aikoo estää yhden kansanedustajansa oikeudenkäynnin piittaamatta oikeusvaltion periaatteista. Samassa puolueessa aiemmin saatu rikostuomio on ollut sulka hattuun.

Yhtä hyvin voitaisiin jokaista perussuomalaisten kansanedustajaa vaatia sanoutumaan irti viime yön tapahtumista. Juuri perussuomalaiset ovat puhuneet poliittisesta poliisista, joka vainoaa perussuomalaisia aina silloin, kun joku heidän joukostaan joutuu esitutkintaan. Nyt voitaisiin ihan hyvin kysyä, irtisanoutuvatko kansanedustajat Mäkelä ja Rantanen sekä päätoimittaja Turkkila viime yön tapahtumista ja tuomitsevatko he ne. Saattaahan kyseessä olla vaikka poliittisen poliisin hyökkäys isänmaallista nuorisoa vastaan. Lisäksi voidaan kysyä, irtisanoutuvatko he viime aikojen äärioikeistolaisuuteen viittaavista tapahtumista.

Näin ei koskaan kysytä, koska kukaan muu ei viitsi tehdä politiikkaa asioista, jotka eivät ole politiikkaa. Näin tekee vain puolue, joka peittääkseen oman saunansa palamisen huutaa palavista ghetoista, Antifasta ja salaliitoista.