Lain yläpuolella

Eduskunta keskusteli eilen kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) syytesuojan poistamisesta. Viime kesänä Mäenpää sanoi eduskunnassa käyttämässään puheenvuorossa maahanmuuttajia vieraslajiksi. Kuten tiedetään, niin ääneen lausumaton ajatus jatkuu, että vieraslajit on hävitettävä.

Puhetta riitti puolesta ja vastaan, ja lyhyen tiivistelmän voi lukea Ylen sivulta. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaikki kansanedustajat eivät oikein tuntuneet ymmärtävän mistä ovat päättämässä. Useampikin heistä vaikutti  ottavan kantaa Mäenpään mahdolliseen syyllisyyteen tai jopa itse rikoksen tapahtumiseen.

Siitä ei ole kysymys, sillä eduskunta ei ole tuomioistuin. Huomenna äänestetään vain siitä, saako syyttäjä nostaa syytteen tässä yksittäistapauksessa ja viedä rikoksen tapahtumisen ja mahdollisen syyllisyyden pohtimisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kyse on siitä, saako kansanedustajaa syyttää samoin perustein kuin ketä tahansa kansalaista. Nyt näyttää siltä, että ei saa, sillä tarvittavaa viiden kuudesosan enemmistöä ei löydy. Vaikka eduskunta antaisi suostumuksen, niin se ei välttämättä tarkoita syytteen nostamista. Jos se nostettaisiin, niin Mäenpää ei välttämättä tulisi tuomituksi.

Kansanedustajille on säädetty erityinen syytesuoja turvaamaan sitä, että he voivat hoitaa tehtäviään häiriöttä ja painostuksetta. Tähän on päädytty, koska monien maiden historiassa ja nykyhetkessäkin vallanpitäjät ovat käyttäneet oikeuslaitosta epämiellyttävien näkemysten vaientamiseen. Nyt on kuitenkin kyse siitä, onko kansanedustajalla oikeus käyttää sananvapauttaan ja toteuttaa tehtäväänsä häiriöttä loukkaamalla ihmisoikeuksia siinä määrin, että maan ylin syyttäjäviranomainen katsoo asian vaativan oikeuskäsittelyä.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on sekä kansainvälisen oikeuden että Suomen rikoslain mukaan ihmisoikeusrikos. Sananvapaus puolestaan on keskeinen perusoikeus, joka on pohjana myös muiden ihmisoikeuksien puolustamiselle. Rikokset ihmisyyttä vastaan vahingoittavat kaikkien muiden oikeuksien toteutumista, eivätkä ne nauti sananvapauden suojaa. Nyt eduskunta asettaa toiseen vaakakuppiin ihmisoikeudet ja toiseen yhden kansanedustajan sananvapauden, ja sananvapaus näyttää painavan enemmän.

Parlamentaarisesta immuniteetista ei ole säädetty sitä varten, että sillä suojeltaisiin rikokseen mahdollisesti syyllistynyttä. Sen tarkoituksena on turvata se, ettei syytteeseen asettamisella estetä kansanedustajan tehtävän hoitamista ja sitä kautta haitata eduskunnan toimintaa. Kansanedustajan on noudatettava lakia ihan samalla tavalla kuin muidenkin, sillä perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Näin siis pitäisi olla, mutta todennäköisesti ei ole. Eduskunta on tekemässä itsestään rälssisäädyn, joka on lain edessä yhdenvertaisempi kuin muut.

Jussi Halla-aho sanoi, että jos syytelupa annettaisiin, se olisi ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen kerta. Siitä tulisi toimintatapa, ja syyttämispyyntöjen perusteet kävisivät kerta kerralta absurdimmiksi. Jos Halla-aho olisi luvannut puheiden siistiytyvän, niin hänen perustelunsa olisivat ymmärrettäviä. Koska hän ei mitään tällaista luvannut, niin ilmeisesti puheet jatkuvat ja saattavat käydä vielä pahemmiksi. Tuleehan eduskunta antamaan siihen virallisen luvan.

Tässä on vielä sekin ongelma, että eduskunnan päätöksellä tulee olemaan psykologinen vaikutus. Se antaa sellaisen kuvan, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei ole vakavasti otettava rikos. Mitä lainsäätäjät edellä, sitä kansalaiset perässä.