Häpeällinen farssi
Kuten tiedetään, niin eduskunta ei antanut eilen lupaa syyttää kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Päätökseen tyytyväinen perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti vuoden kestänyttä asian käsittelyä häpeällisenä farssina.
Häpeällinen farssi se tosiaankin on, koska perussuomalaiset siitä sellaisen tekivät ja saivat mukaansa muitakin. Halla-aho ilmoitti jo vuosi sitten, että syytteen nostaminen tullaan estämään. Perussuomalaiset siis politisoivat asian tuoreeltaan. Suomen Uutisissa Halla-aho politisoi asiaa lisää kysyen, käyttääkö valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen asemaansa poliittiseen aktivismiin, esittääkö hän paikkansapitämättömiä väitteitä tarkoituksella vai ymmärtämättömyyttään ja onko hän tehtäviensä tasalla.
Näin alkoi valtakunnansyyttäjän ajojahti, joka varsinkin sosiaalisessa mediassa pääsi nopeasti vauhtiin.
Väännetäänpä vielä juridiikkaa rautalangasta. Valtakunnansyyttäjä teki työtään ja haki ennakkotapausta asiassa, jossa etsitään sananvapauden väärinkäytön rajoja. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikoslain 11 luvussa, jonka otsikko on Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kyse on Suomen lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden mukaan vakavasta rikoksesta, vaikka sitä yleisesti vähätellään. Parlamentaarisesta immuniteetista ei ole säädetty sitä varten, että sillä suojeltaisiin rikokseen mahdollisesti syyllistynyttä.
Perussuomalaiset ovat jo kauan vaatineet kansanryhmää vastaan kiihottamisen poistamista rikoslaista, mutta eivät minun tietääkseni ole koskaan tehneet sellaista aloitetta. Nyt heillä olisi ollut tilaisuus saada vaatimuksilleen katetta, sillä vaikka syyttämislupa olisi annettu, niin syytettä ei välttämättä olisi nostettu. Jos syyte olisi nostettu, niin Mäenpäätä ei välttämättä olisi tuomittu. Tästä olisi saatu tukea pykälän poistamiselle rikoslaista. Puolueella ei kuitenkaan ollut kanttia lähteä kokeilemaan, koska vaarana oli sakkotuomion mahdollisuus. Se pelasi varman päälle ja politisoi asian.
Samalla Mäenpää sai ikuisen epäillyn leiman. Syyttömyysolettaman mukaan jokainen on syytön siihen asti, kunnes hänet on oikeudessa todettu syylliseksi. Kun syyteoikeus on nyt estetty, niin syyttömyyttä tai syyllisyyttä ei koskaan saada selville. Syyllinen Mäenpää ei tietenkään ole, mutta eipä tuomioistuin päässyt toteamaan hänen syyttömyyttäänkään. Näin kävi siksi, että eduskunta teki rikosoikeudellisessa omassa asiassaan poliittisen ratkaisun. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea kokoomuksen juristikansanedustaja Pihla Keto-Huovisen näkemyksen täältä.
Näin tehtiin rikosoikeudella politiikkaa, ja lisää tehdään, kun valtakunnan ylin syyttäjäviranomainen joutuu ajojahdin kohteeksi.
Niin, miten lienee sen oikeusvaltion laita? Eduskunnan vähemmistö estää syyttäjää ja tuomioistuinlaitosta toimimasta. Sen lisäksi työtään tekevää maan ylintä syyttäjäviranomaista syytetään perusteettomasti politikoinnista. Eipä tämä oikeusvaltion toiminnalta näytä.
Tämä kertoo ikävän paljon perussuomalaisten kyvyttömyydestä pitää erillään juridiikka ja politiikka. Tällainen sokeus johtaa siihen, että sokeat valtaan päästyään valjastavat syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen palvelemaan poliittisia tarkoitusperiään.
Tästä on historiassa ja nykyajassakin paljon ikäviä esimerkkejä.
Ei ole helppoa valtakunnansyyttäjälläkään. Jos valtakunnansyyttäjä toisaalta ei olisi yrittänyt nostaa syytettä, hän olisi luultavasti tehnyt virkavirheen ja joutunut itse liemeen. Hän kysyi eduskunnalta siihen(syytteeseen) lupaa, ei sitä saanut ja joutui itse persujen somevaikuttajien lynkkaamaksi. Samaan aikaan toisaalla Halla- aho ja Mäenpää nostivat omissa joukoissaan mainetta sananvapauden ja kultturimarxsismin vastustajina.
Tulevat vaalit näyttävät miten persujen valitsema populistinen linja puree kansalaisiin. Ovatko he, kuten itse olen kyllästynyt persujen jatkuvaan kikkailuun siinä kohtaa kun uloste osuu tuulettimeen. Miten tuollainen venkoilu ei voi olla vaikuttamatta äänestäjiin. Siirtyykö päätöksen myötä somekeskustelusta omaksutut käytöstavat nyt eduskuntaan kun tiedetään että eduskunnassa saa puhua sellaista mitä muualla katsottaisiin rikoksen tunnusmerkistön täyttäväksi.
Se mikä tässä on todellinen farssi on se, miten eduskunnasta on tehty tosi- tv:tä mitä muutama pölhöpopulisti pitää panttivankinaan. Kansanedustajan korkeampi syytekynnys ei ole tarkoitettu muutaman narsistin ja idiootin sananvapauden suojelemiseksi, vaan ihan muista syistä jotka saattavat nyt entisestään hämärtyä.
Sanat ovat tärkeitä ja siksi niiden valintaan on suhtauduttava vakavasti. Salaliittoteorioiden ja nurkkaoikeiston ilmauksia ei pidä jakaa tai levittää vaan ne tulee jättää siihen samaan tunkioon maatumaan josta ovat tulleetkin.
Toistolla on vahvistava vaikutus.
Osoitti myös, että kansanedustajat eivät tuntuneet itsekään käsittävän mistä äänestävät, moni kyllä muistutti ettei ek ole tuomioistuin mutta vastustajien puolella perustelut olivat kuitenkin sisällön asianajajapuolustelua.
Selvästi vastustajilla kyse oli myös siitä, että valkoisen miehen kuuluu sanoa vähemmistöistä mitä tahansa, mutta vähemmistön sanomana se olisi ehtaa vihapuhetta ja osoitus integraatiokyvyttömyydestä länsimaihin.
Terrorismilakien kiristäjähalukkaista poissa äänestyksestä oli ainakin suojelupoliisin päällikön sisar Paula Risikko.
Hienoa, että Zysse äänesti puolesta, olisi ollut omituista että leiriltä selvinneen isän ja traagisesti loppuelämää varjostamisesta huolimatta äänestäisi toisin.
Äänestyksen jälkeen Perussuomalaisista jäi paikalle vain neljä äänestämään kovasti peräänhuutamastaan hoitajamitoituksesta.