Syyllisiä vai syyttömiä?

Bloggaavan juristin ikuinen ongelma on, että suurin osa lukijoista ei tunne juridiikkaa. Ei tietysti tarvitsekaan, eikä se ole varsinainen ongelma. Ongelma ovat ne lukijat, jotka tietämättömyyden antamalla varmuudella tulevat riitelemään kanssani juridiikasta. Erityisen paljon tällaisia on niissä, jotka populistipoliitikkojen antaman esimerkin innoittamina tekevät juridiikasta politiikkaa.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Ulkoministeri Pekka Haaviston tapaus on esitutkinnan jälkeen menossa perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Sen antamasta lausunnosta sitten riippuu, tuleeko asia eduskunnan päätettäväksi syytesuojan purkamisena. Jos tulee ja jos syytesuoja puretaan, niin ministerin virkatoimiin liittyvä asia käsitellään valtakunnanoikeudessa. Prosessi on siis sama kuin oli kansanedustaja Juha Mäenpään tapauksessa sillä erolla, että Mäenpään asia olisi käsitelty käräjäoikeudessa. Kuten muistamme, niin eduskunta ei purkanut Mäenpään syytesuojaa.

Nyt ne, jotka olivat varmoja Mäenpään syyttömyydestä, ovat yhtä varmoja Haaviston syyllisyydestä. Lisäksi monet kuvittelevat, että Haavistoa epäillään hänen pyrkimyksistään auttaa al-Holin pakolaisleirillä olevia suomalaisia. Niissä toimissa ei havaittu yhtään virhettä saati rikosepäilyä. Sen sijaan julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan häntä on kuulusteltu mahdollisesta virkarikoksesta ja yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. On kyse siitä, yrittikö Haavisto siirtää työtehtävistä kieltäytyneen virkamiehen toisiin tehtäviin lakia rikkoen.

Haaviston tapaus on politisoitu jo etukäteen ihan samalla tavalla kuin Mäenpään tapauksessa tehtiin. Perussuomalaiset ilmoittivat jo vuosi sitten, että Mäenpään syytesuojaa ei pureta, ja nyt ainakin puolueen kenttäväki pitää Haavistoa etukäteen syyllisenä ja vaatii syytesuojan purkamista.

Toinen esimerkki on Päivi Räsäsen tapaus, jonka Räsänen itse politisoi heti ja jonka politisoimista hän jatkaa moittimalla valtakunnansyyttäjän toimintaa. Tästä saavat uutta vettä myllyynsä kaikki ne, jotka pitivät jo Mäenpään tapausta valtakunnansyyttäjän politikointina.

He eivät ymmärrä, että valtakunnansyyttäjä ei ole poliitikko, vaan hän pyrkii hakemaan ennakkotapauksia oikeuskysymyksiin. Hän ei myöskään ole esitutkintaviranomainen, joten hänen tehtävänsä ei ole tutkia asiaa. Hän vain määräsi esitutkinnan aloitettavaksi, ja varsinaisen työn hoitaa poliisi. Poliisi sitten katsoo Maria Veitolan ohjelman, ja jos siellä ei ole mitään rikoksen tunnusmerkistön täyttävää, niin esitutkintaa ei aloiteta.

Ei tämä sen vaikeampaa ole, kun vain ymmärtää olla politisoimatta juridiikkaa ja tuntee prosessin. Jos ei ymmärrä juridiikkaa eikä toimivallan jakoa, niin puhuu vääristä asioista. Poliitikot ja sellaiseksi itsensä muuten vain kokevat ovat valitettavan innokkaita tekemään näin.

Turhaan minä tämänkin kirjoitin, sillä tänne tulee kuitenkin moni sanomaan, että Mäenpää ja Räsänen ovat syyttömiä ja Haavisto syyllinen. Heitä ärsytän ihan tahallani sanomalla, että Mäenpään tapaus jäi ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta ja että Haavisto ja Räsänen ovat tietenkin syyttömiä siihen asti, kunnes oikeus heidät mahdollisesti toteaa syyllisiksi.

Kun juridiikasta tehdään politiikkaa ja syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosta syytetään politikoinnista, niin vallanjako-oppi on pahasti hakusessa.