Ei aihetta toimenpiteisiin

Eilen kerroin odottavani median reagointia kansanedustaja Mauri Peltokankaan (ps) sanottua ministereitä perserei’iksi. Se on sellaista kielenkäyttöä, että aiempien reaktioiden perusteella voisi nytkin odottaa paheksuvien pääkirjoitusten ja kolumnien ryöppyä.

Antti Rinne kertoi tammikuussa 2018 saamastaan palautteesta, jossa työtön kertoi aktiivimallin tuntuvan siltä kuin annettaisiin niskalaukaus. Rinteen kielenkäyttöä kauhisteltiin jättäen tahallisesti huomaamatta, että ei Rinne aktiivimallia niskalaukaukseen verrannut. Hän vain kertoi sen, mitä joku työtön oli kertonut omista tunnoistaan hänelle.

Kun Li Andersson viime helmikuussa sanoi suorassa tv-lähetyksessä Jussi Halla-ahon puhetta paskapuheeksi, niin sitä pidettiin kamalana ja ministerille sopimattomana kielenkäyttönä. Kukaan ei viitsinyt huomata, että Andersson kohdisti sanansa Halla-ahon puheeseen, mutta ei henkilöön. Ruotsinkielisenä Andersson vain suomensi sinänsä aika viattoman, mutta asiakeskusteluun huonon sanan skitsnack. Silti oltiin likipitäen vaatimassa Anderssonin eroa ministerin tehtävistä.

Viimeisin kohu nousi Anderssonin erityisavustaja Dan Koivulaakso puhuttua ketään erikseen nimeämättä trollioikeistosta. Tämä yhdessä Koivulaakson yli vuosikymmenen takaisten somekirjoitusten kanssa antoi joillekin aihetta ruveta epäilemään suunnilleen poliittista väkivaltaa.

Nyt siis voisi odottaa medialta erityisen paheksuvia kolumneja, mielipiteitä ja pääkirjoituksia politiikan kielenkäytön ja koko poliittisen kulttuurin rappiosta.

Mutta mitä vielä. Tavallisesti somekohuihin herkästi reagoiva media näkyy uutisoivan asiasta toteavaan sävyyn. Peltokankaalta itseltään kysytään asiasta, ja hän lupaa jatkossakin ilmaista asiat joko korrektisti tai epäkorrektisti. Tietenkin kysytään myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavion aikeista ryhtyä toimenpiteisiin, mutta niitä ei ole. Tällaiset puheet eivät aiheuta mitään toimenpiteitä puolueessa tai eduskuntaryhmässä, joten ne tulevat jatkumaan. Lisäksi ne näyttävät kovenevan sitä mukaa kuin yleinen sietokynnys kasvaa.

Nähtävästi myös median osalta asia jää tähän. Oikeistopopulistien rähinään on jo niin totuttu, että sitä ei haluta tai uskalleta paheksua. Se vain kuitataan toteavalla uutisoinnilla. Sopivan hetken tullen sitten nostetaan kohun aiheeksi jonkun vasemmistopuolueita edustavan poliitikon yksittäinen sana. Näin luodaan mielikuvaa kahdesta yhtä huonosti käyttäytyvästä ääripäästä.

Tällä media kaivaa omaa kuoppaansa. Jos oikeistopopulistit saisivat päättää, niin vapaa media ei olisi kauan vapaa, vaan se valjastettaisiin heidän omaan käyttöönsä. Median nykyisestä lepsuudesta päätellen se ei olisi edes erityisen vaikeaa.