Vihapuhe, laki ja yhteiskunta
Olen jo aikoja sitten havainnut, että vihapuheen ja lainsäädännön raja näyttää ihmisten mielissä olevan ohuen ohut katkoviiva, jonka ylittämistä ei oikein havaita. Niin asia on oikeastikin, sillä jo Olaus Petrin tuomarinohjeiden mukaan laki ei hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise.
Kuten hyvin tiedetään, niin laki ei tunne sanaa vihapuhe. Sen sijaan laki tuntee monia eri rikosnimikkeitä, jotka mahtuvat termin vihapuhe alle. Sellaisia ovat vaikkapa kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja rikokseen yllyttäminen.
Sitten on paljon sellaista vihapuhetta, joka mahtuu hyvin lainsäädännön rajojen sisälle, mutta jota sosiaalinen kontrolli ei vielä kymmenkunta vuotta sitten hyväksynyt oikeastaan missään muualla kuin itse kunkin omissa kaveripiireissä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että poliitikot olisivat julkisesti nimitelleet toisiaan tai kansanryhmiä halventavasti. Ajatuksena oli vanha ymmärrys siitä, että asiat voivat riidellä, mutta ihmisten ei tarvitse. Sitten sosiaalinen media poisti sosiaalisen kontrollin, ja huonolla käytöksellä voitiin ruveta hankkimaan näkyvyyttä ja sulkia hattuun. Joskus ylitetään se lainsäädännön huonosti näkyvä raja, mutta useimmiten ei.
Samasta asiasta kertoo myös jatkuvasti käytävä keskustelu kahdesta ääripäästä. Koko ajan etsitään sitä toista ääripäätä, joka on vähintään yhtä paha kuin se toinenkin.
Tällä on ollut sellaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka alkavat näkyä myös yleisessä asennoitumisessa ja jopa poliittisissa päätöksissä. Yhteiskunta on ruvennut polarisoitumaan heihin ja meihin, enkä nyt tarkoita vain maahanmuuttokeskustelua ja rasismia. Ihmiset ovat ruvenneet jakamaan toisiaan meihin ja muihin monissa muissakin asioissa. Nettoveronmaksajiksi itsensä mieltävät valittavat heidän siivellään elävistä laiskoista työttömistä, ja varsinkin Sipilän hallituksen monet päätökset puhuivat karua kieltä tämän ajattelun seurauksista. Noille toisille voi tehdä kipeästikin käyviä päätöksiä, sillä he eivät ole meitä.
Vihapuheesta on tullut osa yhteiskunnallista keskustelua, yksi vaikuttamiskeino muiden joukossa. Se on vieläpä erittäin vaarallinen keino, sillä se vetoaa ihmisten laumavaistoihin ja vahvistaa niitä. Koska laki ei aseta selkeää rajaa kriminalisoidulle vihapuheelle, niin raja liukuu koko ajan yhä vaarallisempaan suuntaan. Kun poliitikot näyttävät mallia, niin kansa seuraa perässä. Ylilyönnit lisääntyvät ja aina joku tuomitaan, mutta yleinen sietokynnys kasvaa koko ajan. Yhteiskunta taantuu vähitellen takaisin heimoyhteiskunnaksi.
Pitäisikö lainsäädäntöä sitten muuttaa niin, että se määrittelisi tarkasti kaiken vihapuheen? Tätä olen itsekseni miettinyt usein, mutta varmaa vastausta en ole löytänyt. Sosiaalisen median mukanaan tuoman maalittamisen kriminalisointia tietääkseni valmistellaan, ja siinä lainsäädännössämme näyttäisikin olevan aukko. Muilta osin siteeraan taas Olaus Petriä: ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.
Ennen lainsäädännöllisiä muutoksia jokaisen kannattaisi kehittää omaa sisäistä kontrolliaan ja jarruttaa hyvissä ajoin ennen törmäämistä nykyiseen lainsäädäntöön.
Järjen ääni. Kuin huuto metsään?
Historiantunneilla hereillä olleet tietänevät, että vihapuhe on ollut ennenkin oire jostain josta kasvaa Isoja ongelmia. Sisällissodan aikaan sekä oikeisto että kommunistit suolsivat vihapuhetta, joka kasvoi myöhemmin aseelliseksi teurastukseksi. Myös Hitlerin valtaannousua edelsi vihapuheen ja propagandan aalto. Äärioikeiston ja populismin nousu ovat sidoksissa vihapuheeseen.
Tänään Sanna Ukkola Iltalehdessä https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d5b2175b-b174-474a-8ab2-d97fcd265e69 pohdiskeli vihakirjoittelua vasemmisto- oikeistoakselilla ja totesi otsikossa isolla ”Vasemmiston törkypuhe on fiksumpaa kuin perussuomalaisten – ja siksi se on niin vaarallista”.
Vaikka kirjoitus tuomitsee vihapuheen otsikointi paljastaa kirjoittajan ideologian olevan oikealle kallellaan. Samaa mieltä on helppo olla siitä, että kaikki vihapuhe on tuomittavaa, sen sijaan en ole varma siitä onko vasemmiston vaarallisempaa. Voin olla väärässä, mutta persujen vihapuheen ja ala-arvoisen kommentoinnin määrä on moninkertainen. Itse asiassa, persut ovat kehuneet tai heitä on kehuttu siitä, että he ovat ottaneet somen haltuun oman ideologisen kuonansa levittämisessä. Kaikki muistanevat mm. heidän vaalivideon.
Ukkola on oikeassa siinä, että sananvapaus on sen verran arvokas asia, että törkypuhetta työkseen suoltavat kansanedustajat ja trollitehtaat eivät saa olla tekosyy sananvapauden vaarantamiseen. Kun jotkut tahot ovat kerran keksineet oikotien valtaan, on kehitystä vaikea estää tai lopettaa kuin kehottamalla kansalaisia miettimään, mitä lisäarvoa huono käytös ja suoranainen uhkailu antaa eduskuntatyöhön.
Ukkola kirjoittaa:
”Kun laitaoikeistolainen trolli sanoo, että sinä olet kusipää huora tapaittes, laitavasemmistolainen sovittaa päähäsi Ku Klux Klan -huppua. Samalla hän yrittää leimata, tahria ja assosioida sinut ryhmään, johon et kuulu.”
On tämä Ukkolan vertailu hyvin kankea, kun on pitänyt persuja lähteä puolustamaan. Se on nyt selvää, että kuoleman toivominen ja uhkailu puhumalla vaikka ”saunan taakse viemisestä” on vihapuhetta. Piste.
Mutta entäs sitten tämä ”assosiointi ryhmään, johon et kuulu?” Sekö on sitten vaarallisempaa vihapuhetta, jota harrastaa vain vasemmisto? Kun Huhtasaari haukkuu kokoomuslaisia kommunisteiksi, niin silloin ei tietenkään ole kysymys samasta asiasta, koska Huhtasaari on persu. Eikä myöskään silloin ole kyse ”vaarallisemmasta vihapuheesta”, kun persut assosioivat demareita terroristeihin, antifaan (?), yli sadan vuoden takaiseen punakaartiin tai johonkin kuvitteelliseen Soroksen ja Gatesin johtamaan pedofiilien ja avaruusliskojen rinkiin. Ei, koska se on silloin persu kun assosioi. Ja toivoo seuraavaksi kuolemaasi!
Vihapuhe ei riitä yksinään ajamaan ihmisiä barrikadeille, tarvitaan myös konkreettisia ongelmia. Ne puuttuvat Suomesta.
Ai niinku kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla, ja liian alhanen sosiaaliturva Euroopan tuomioistuimen tms. mielestä, ja moderit orjamarkkinat 9€/pv.. antaa olla.
No sarkasmi, tietty, ei ongelma.