Varoituksen sana

Työnhakuvelvoitteen uudistamisessa – niin sanotussa yksilöllisen työnhaun mallissa – on määrä velvoittaa työttömät työnhakijat hakemaan oma-aloitteisesti työpaikkoja säännöllisin väliajoin. Jos työtön ei osoita hakeneensa töitä, hän voi joutua karenssiin eli menettää työttömyysetuutensa määräajaksi.

Näin kertoo Helsingin Sanomat hallituspuolueiden neuvotteluissa olevista ja budjettiriiheen tulevista työllisyystoimista. Muita mahdollisia toimia ovat ainakin työttömyysturvalla opiskelun rajoittaminen ja ikääntyvien työttömien eläkeputken poistaminen. Näyttää ikävästi siltä, että hallituksen kokoonpanosta riippumatta työttömien piiskaaminen nähdään suunnilleen ainoaksi työllisyyttä lisääväksi toimeksi. Positiivisena asiana näyttäytyy vain työllistymistä edistävien palvelujen lisääminen.

Jokaisesta esiin nostetusta keinosta saisi oman juttunsa, joten katsotaan tällä kertaa vain tuota yksilöllisen työnhaun mallia. Se on tuttu jo Sipilän hallituksen ajalta, mutta sille on annettu taas kerran uusi nimi.

Sipilän hallitus teki työttömyysturvan aktiivimallin, jota markkinoitiin pelkkänä työnhakuvelvoitteena. Tosiasiassa se tarkoitti velvoitetta saada ja tehdä palkkatyötä tietty tuntimäärä tarkastelujakson aikana työttömyysturvan leikkaamisen uhalla. Yhä vieläkin moni luulee sen tarkoittaneen vain velvollisuutta hakea aktiivisesti työtä tai korkeintaan pesaista naapurin ikkunat, kuten Juhana Vartiainen moneen kertaan mallia kuvaili.

Epäonnistunut aktiivimalli kumottiin tämän vuoden alusta lähtien. Sipilän hallitus suunnitteli kuitenkin niin sanottua aktiivimalli kakkosta, joka tarkoitti tiukasti kontrolloitua velvollisuutta hakea työtä ja raportoida hakemuksista työvoimaviranomaisille säännöllisin väliajoin. Television ajankohtaisohjelmassa työministeri Jari Lindströmille esiteltiin näistä raporteista syntyvää paperipinoa ja kysyttiin, kuka kaikki raportit lukee.

Kritiikki oli niin kovaa, että hallitus muutti mallinsa nimeä. Aktiivimalli kakkosesta eli aktiivisen työnhaun mallista tuli omaehtoisen työnhaun malli. Raportointivelvollisuus aiottiin säilyttää, mutta tarkoitus oli “luottaa työnhakijan sanaan”. Tämä omaehtoisen työnhaun malli haudattiin hiljaisuudessa jo ennen syntymäänsä.

Nyt näyttää ikävästi siltä, että sama suunnitelma on kaivettu esiin, herätetty henkiin ja nimetty uudelleen. Nyt se nousee esille yksilöllisen työnhaun mallina, jolla ei ole vielä tarkkaa sisältöä. Se vaikuttaa kuitenkin täsmälleen samalta kuin omaehtoisen työnhaun malli. Työttömän olisi todistettava hakeneensa töitä.

Työnhakuvelvollisuus on ja on aina ollut olemassa. Jos työtön ei hae työtä tai kieltäytyy tarjotusta työstä, niin hän menettää työttömyysturvansa. Uutta olisi taas kerran vain työnhaun kontrolloiminen, joka työllistää ainoastaan työvoimaviranomaisia. Yhtään uutta työpaikkaa sillä ei työttömille synny, mutta ei se olekaan tällaisten työllisyystoimien tarkoitus. Niiden tarkoitus on vain tehdä työttömyydestä mahdollisimman epämiellyttävää.

Nyt sitten se otsikossa lupaamani varoituksen sana:

Jos hallitus haluaa menettää kannatustaan, niin varmin keino siihen on kepin antaminen työttömille, joiden ongelma ei ole laiskuus, vaan palkkatyön puute.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka tyoelama
Kommentit (77)
  1. Että semmosta. Työttömyysturvalla opiskelun rajoittaminen on ainakin ihan pösilön touhua, ee mittää järkkee.

  2. Jos hallitus haluaa menettää kannatustaan, niin varmin keino siihen on kepin antaminen työttömille, joiden ongelma ei ole laiskuus, vaan palkkatyön puute.

    Amen!

    Palkkatyön puute on naamioitu “työvoimapulaksi”, joka paljastui kun korona sotki ulkomaisen halpatyövoiman roudauksen mansikkapelloille. Jopa kymmenet tuhannet suomalaiset ilmoittautuivat toiveikkaasti valmiina peltotyöhön, mutta marjayrittäjille ei kotimaassa odottava työvoima kelvannut, jos siitä olisi pitänyt maksaa tessin mukaan tai edes säällisesti peittää työssäkäynnin kulut majoituksineen.

    “Työllisyysaste” on laskennallinen suure, jota kasvatetaan laboratorion koeputkessa kontrolloidussa ympäristössä. Reaalimaailmaan siirrettynä kukaan ei saa palkkatyötä, jota ei olisi muuten saanut, toimista riippumatta. Muille pakkotoimia ja tilastojen siivousta. Ainoat hyötyjät kamreerit ja konsultit. Piiloyritystukea ja verovaroin tulonsiirtoja palkansaajilta ja pienituloisilta omistavalle luokalle.

    Erityisen vahingollista on opiskelun rajoittaminen työttömyystuella, koska tutkinto tai ammatti on ainoa tepsivä keino saada joskus palkkatyötä, jolla voi kuvitella elättävänsä itsensä. Kaikki muu on valheellista sijaistoimintaa, jonka todellinen tarkoitus on ratsastaa “kipeillä ratkaisuilla” tai säästää valtion/kuntien menoissa.

    Oli siellä vielä esitys valtion perustamasta yrityksestä tai aputyöllistäjästä, joka kalskahtaa pahasti superkuntouttavalta. Valtio polkaisee pystyyn oikein virallisen hikipajan, jonne kaikki pitkäaikaistyöttömät kipataan pussittamaan ruuveja alihankkijoille tai “repimään kirjoja työkseen”.

    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006238332.html

    Vanhoja kirjoja on jo niin paljon, että ne ovat ongelma­jätettä: ”Tämä on vähän kuin kalan­perkuuta norjalaisella kala­tehtaalla”, sanoo kirjoja työkseen repivä Roke Laitinen. Nyt niistä silputaan eristemateriaalia rakennuksiin.

Kommentointi suljettu.