Varoituksen sana

Työnhakuvelvoitteen uudistamisessa – niin sanotussa yksilöllisen työnhaun mallissa – on määrä velvoittaa työttömät työnhakijat hakemaan oma-aloitteisesti työpaikkoja säännöllisin väliajoin. Jos työtön ei osoita hakeneensa töitä, hän voi joutua karenssiin eli menettää työttömyysetuutensa määräajaksi.

Näin kertoo Helsingin Sanomat hallituspuolueiden neuvotteluissa olevista ja budjettiriiheen tulevista työllisyystoimista. Muita mahdollisia toimia ovat ainakin työttömyysturvalla opiskelun rajoittaminen ja ikääntyvien työttömien eläkeputken poistaminen. Näyttää ikävästi siltä, että hallituksen kokoonpanosta riippumatta työttömien piiskaaminen nähdään suunnilleen ainoaksi työllisyyttä lisääväksi toimeksi. Positiivisena asiana näyttäytyy vain työllistymistä edistävien palvelujen lisääminen.

Jokaisesta esiin nostetusta keinosta saisi oman juttunsa, joten katsotaan tällä kertaa vain tuota yksilöllisen työnhaun mallia. Se on tuttu jo Sipilän hallituksen ajalta, mutta sille on annettu taas kerran uusi nimi.

Sipilän hallitus teki työttömyysturvan aktiivimallin, jota markkinoitiin pelkkänä työnhakuvelvoitteena. Tosiasiassa se tarkoitti velvoitetta saada ja tehdä palkkatyötä tietty tuntimäärä tarkastelujakson aikana työttömyysturvan leikkaamisen uhalla. Yhä vieläkin moni luulee sen tarkoittaneen vain velvollisuutta hakea aktiivisesti työtä tai korkeintaan pesaista naapurin ikkunat, kuten Juhana Vartiainen moneen kertaan mallia kuvaili.

Epäonnistunut aktiivimalli kumottiin tämän vuoden alusta lähtien. Sipilän hallitus suunnitteli kuitenkin niin sanottua aktiivimalli kakkosta, joka tarkoitti tiukasti kontrolloitua velvollisuutta hakea työtä ja raportoida hakemuksista työvoimaviranomaisille säännöllisin väliajoin. Television ajankohtaisohjelmassa työministeri Jari Lindströmille esiteltiin näistä raporteista syntyvää paperipinoa ja kysyttiin, kuka kaikki raportit lukee.

Kritiikki oli niin kovaa, että hallitus muutti mallinsa nimeä. Aktiivimalli kakkosesta eli aktiivisen työnhaun mallista tuli omaehtoisen työnhaun malli. Raportointivelvollisuus aiottiin säilyttää, mutta tarkoitus oli “luottaa työnhakijan sanaan”. Tämä omaehtoisen työnhaun malli haudattiin hiljaisuudessa jo ennen syntymäänsä.

Nyt näyttää ikävästi siltä, että sama suunnitelma on kaivettu esiin, herätetty henkiin ja nimetty uudelleen. Nyt se nousee esille yksilöllisen työnhaun mallina, jolla ei ole vielä tarkkaa sisältöä. Se vaikuttaa kuitenkin täsmälleen samalta kuin omaehtoisen työnhaun malli. Työttömän olisi todistettava hakeneensa töitä.

Työnhakuvelvollisuus on ja on aina ollut olemassa. Jos työtön ei hae työtä tai kieltäytyy tarjotusta työstä, niin hän menettää työttömyysturvansa. Uutta olisi taas kerran vain työnhaun kontrolloiminen, joka työllistää ainoastaan työvoimaviranomaisia. Yhtään uutta työpaikkaa sillä ei työttömille synny, mutta ei se olekaan tällaisten työllisyystoimien tarkoitus. Niiden tarkoitus on vain tehdä työttömyydestä mahdollisimman epämiellyttävää.

Nyt sitten se otsikossa lupaamani varoituksen sana:

Jos hallitus haluaa menettää kannatustaan, niin varmin keino siihen on kepin antaminen työttömille, joiden ongelma ei ole laiskuus, vaan palkkatyön puute.