Mistä tänään kohkataan?
Niin sanottu poliittinen keskustelu on nykyisin sellaista kohkaamista, että kukaan faktoista kiinnostunut ei pysy enää perässä. Faktojen tarkistaminen vie aina aikaa, ja sinä aikana on ruvettu kohkaamaan toisesta, kolmannesta ja jopa neljännestä asiasta. Mediasta alkaen kaikilla on niin kiire päästä sanomaan sanottavansa, että totuudella ei ole mitään merkitystä. Tällä hetkellä näyttää olevan tärkeintä saada Sanna Marinin hallitus näyttämään huonolta.
Otetaan esimerkiksi eilinen meteli maskisuositusten antamatta jättämisestä viime keväänä. Niitä ei kuulemma annettu siksi, että maskeja ei ollut, mutta asia salattiin kansalta. Hallitus valehteli, kuten Jussi Halla-aho suorin sanoin väitti.
Tosiasiassa mitään ei salattu eikä valehdeltu. Marin sanoi toukokuun 6. päivänä eduskunnassa näin:
Yksikään toimittaja ei viitsinyt tarkistaa asiaa, vaan se jäi kansalaisten tehtäväksi. Dimmu Gurbanovilta ei mennyt kauan totuuden selvittämiseen, eikä olisi mennyt toimittajiltakaan. Heillä oli kuitenkin liian kiire uutisoida väitetystä valehtelusta. Siitä sai näyttäviä uutisia ja kolumneja, ja erityisesti somen päivystäville hallituksen vastustajille se oli herkkupala.
Nyt kun asia on Iltalehdessäkin kerrottu oikein, niin kohkaajien pitäisi nolostua. Se on kuitenkin ihan turha toivo, sillä he etsivät koko ajan uutta kohkattavaa.
Tätä tapahtuu jatkuvasti. Elokuussa 2019 Iltalehti väitti sisäministeri Maria Ohisalon sanoneen, että turvapaikan hakeminen on sellainen perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle. Ohisalo ei sanonut niin. Hän sanoi vain, että oikeus hakea turvapaikkaa on perusoikeus. Yhden perusoikeuden toteutuminen ei syrjäytä muita perusoikeuksia, kuten lehti otsikossa väitti Ohisalon sanoneen. Tästä voitte lukea lisää täältä.
Iltalehti sai jutustaan JSN:n langettavan päätöksen, mutta se ei enää ylittänyt uutiskynnystä pakollista enempää. Sen sijaan monen mieleen jäi elämään totuutena, että Ohisalo asettaa turvapaikanhakijat kaiken muun edelle. Tämä lienee ollut tarkoituskin.
Kohkaamisen kaava on aina sama. Ensin joku oppositiopoliitikko sanoo jotain paikkansa pitämätöntä, ja jotkut lehdet kiirehtivät julkaisemaan sen sellaisenaan. Faktoja ei tarkisteta. Sitten iltapäivälehtien politiikan erikoistoimittajat kirjoittavat monisanaisen kolumnin, jossa myötäillään höpöjä puhuneen poliitikon puheita niitä vielä höystäen. Faktoista ei piitata tuon taivaallista. Sitten tarina tarjoillaan somen käyttäjille, joista iso osa ei tiedä asiasta mitään, mutta on sitäkin innokkaampi levittämään juttua. Näin kohu on valmis, ja hallitus joutuu käyttämään aikaansa kertoakseen ne faktat, jotka toimittajien olisi pitänyt selvittää.
Se on myöhäistä, sillä someyleisö on jo mielipiteensä muodostanut väärien tietojen pohjalta, eikä totuus enää kiinnosta. Pahimmassa tapauksessa samat faktoista piittaamattomat toimittajat kirjoittavat jutun, jossa kertovat hallituksen “selittelevän” tai peräti “kiemurtelevan”. Kolumnistit rehvastelevat “räjäyttäneensä somen”.
Näin luodaan poliittisia kohuja ja saadaan paljon mainetta ja klikkauksia. Siinä sivussa valehdellaan kansalle, mutta se ei haittaa, sillä valheesta tulee uusi totuus.
Mistähän tänään kohkattaisiin? Miten olisi vaikkapa Sanna Marinin poseeraaminen korumallina hyvin avokaulaisessa asussa? Sen nyt ainakin luulisi kiinnostavan politiikasta kirjoittavia setämiehiä ja aina närkästymisen aihetta etsivää someväkeä. Ehkä siitä voisi kehitellä vaikka hallituskriisin ainekset, jos oikein yrittäisi.
Erittäin hyvä, että kohdistat nyt sanasi yleismedian sijaan Iltapäivälehtiin ja niiden moraalittomaan viestintään. Ne lehdet IS ja IL eroavat muista lehdistä siten – että niiden taloudellinen toiminta perustuu irtonumeromyyntiin. Ne myyvät ikäänkuin yöllä aamua varten leivottua pullaa, joka vanhenee iltaa kohti. Siksi pulla pitää saada myytyä nopsaan. Olin itse Iltasanomien kesäkuvaaja 94 ja 95. Kumpikaan lehti ei 25 vuotta sitten ollut se mitä ne ovat nyt. IS oli oikeasti journalistisesti kunnossa eikä mässäillyt siten kuin nyt.
Mutta ihmisten raaistumisen myötä myös iltapäivälehtien pitää raaistua. Toki olemme onneksi pitkän matkan päässä Englannin vastaavista roskalehdistä. Mutta miten kauan. Miesten lukemistottumukset ovat huonossa kunnossa ja se tarkoittaa, että pojat ja nuoret miehet eivät juuri lue mitään enää. Se johtaa pöljyyteen ja se johtaa äärioikeiston populismin lumoon joutumiseen ja deindividuaatio ahmaisee ihmisen.
Tulevaisuus on synkkä ja populismi nakertaa hitaasti maan tuhoon.
Asiaa ja iltapäivälehtiä sivuten. Asiaa myös tulevasta Halla- ahoa käsittelevästä kirjasta Iltalehden politiikantoimittaja ja tietokirjailija Lauri Nurmi kertoo…https://areena.yle.fi/audio/1-50636372
Kirjoitin Iltalehden nettipalstalle jossa oikein urakalla haukuttiin tästä mitä Saku kin kirjoittaa. Toin totuutta esille ,mutta tein virheen kehuin Pääministeri Sanna Marinia. Eipä julkaisti sensori iski. Se ei sanallisesti loukannut ketään . Olen kuullut ,että tämä kanava on kansanedustaja Tom Packakenin ps omistama yritys tai hän on osallisena siinä. Hän muuten sai siihen yritykseen 100,000 koronatukea. Yritin muutama kuukausi sitten Kaipola casen ollessa kiivaimmillaan kirjoittaa vastausta erälle kirjoittajalle ,joka toi esille Paperiliiton piheenjohtajan vuosi palkan 130,000 e/v. Minä kolme kertaa yritin vastata kirjoittajalle .Toin esille Upm Jussi Pesosen vuosipalkan 7 miljoonaan.Ei julkaistu.
Tällaisesta mentaliteetista olisi syytä huolestua vakavasti! Olen itsekin kommentoinut “agendan vastaisesti” ja tullut poistetuksi.
Mitä voidaan tehdä? Boikottia ei tässä maassa saada aikaan. Ja koko ajan keissi muuttuu yhä pahemmaksi!
Noo, jos itse saisin euron jokaisesta julkaisemattomasta viestistä, en olisi rikas sittenkään. Lehdet, blogistit, julkaisevat mitä itse haluavat. Kannattaa muistaa, että varsinkin isoilla toimijoilla on robotit moderoimassa ja niiden algoritmit on säädetty ties miten. Digilehtien ei periaatteessa kannata moderoida kovin raskaalla kädellä, sillä jokainen klikkaus ja kommentti on heille puhdasta tuottoa. Voi olla että sensurointi on puhdas työtapaturma, eikä siitä kannata vielä vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.
Sen sijaan lehtien jutuista on aika helppo vetää johtopäätöksiä toimittajan puoluetaustasta mikäli jutut ovat johdonmukaisesti vain tiettyä puoluetta tai ideologiaa suosivia. Jos ja kun näin on, lehteä ei kannata mainostaa ainakaan sitoutumattomaksi, varsinkin jos kaikki politiikan/taloustoimittajat laulavat lehdessä samaa virttä.
Minua mietityttää, kun omat viestini blokkautuvat IL:ssä jo lähetettäessä. Kokeilin, ja jopa niinkin anarkistinen viesti kuin Heipähei! sai vastaukseksi nanosekunnissa: ”Viestisi on yhteisösääntöjemme vastainen, eikä sitä julkaista”. Että semmoista ennakkosensuuria.
No sinun ip osoite ja mac osoite on pistetty kieltolistalle. Vaihda konetta.
Tai siis kirjoita eri koneelta.
Mac-osoitteen voi itse vaihtaa, vpn-palvelu antaa uuden iipeen. Ohjeet voi googlata.
Kyllä ne paljon luetut ja ihmismieltä virittävät kommenttipalstat saa laulamaan mitä virttä hyvänsä, eikä se vahingossa tapahdu. Näkyviin jää algoritmien siivilöimä “keskustelu”. Tässä järjestelmässä selviksi hyökkäysalustoiksi viritetyt iltalehtien kommenttipalstat toimivat mistään piittaamattomalla tavalla. Paras näkemäni oli päälle 4000 peukutusta Marinin hallitusta vastaan.
Vaikka hallitus olisi miten vihattu, ei tällaista saa ilman botteja aikaan. Mutta “…jokaisenhan pitää antaa/ näyttää omaa prokandaa…”, kuten nerokas Juha Vainio kerran sanoitti. 🙂
lainaus
—————
Sen sijaan lehtien jutuista on aika helppo vetää johtopäätöksiä toimittajan puoluetaustasta mikäli jutut ovat johdonmukaisesti vain tiettyä puoluetta tai ideologiaa suosivia
————–
Lainaus päättyy
Olen tuosta eri mieltä oltuani 40 vuotta meiassa töissä.
Toimittaja kirjoittaa mitä toimituspäällikkö tai uutispäällikkö käskee. Toimittajat tietävät myös miten pitää kirjoittaa. Juttujen todellisesta tai kuvitellusta bias / sävystä ei minun kokemukseni mukaan voi päätellä toimittajan puoluekannasta mitään. Itse olen tuntenut satoja journalisteja jotenkin. He voivat olla vasemmistolaisia, mutta olla töissä oikeistolehdessä ja kirjoittaa lehden linjan mukaan…koska asuntolaina. Lehdet taas omistaa joku taho. Tuo taho tulee ja lyö päätoimittajalle nyrkin pöytään ja lehti muuttaa kurssia himpunverran. Sikis yle on niin hyvä asia, vaikka sitä väitetään punavihreäksi se ei pidä paikkaansa. YLE on varsin tasapuolinen ja snadisti oikealla. Luen joka viikko noin 10 lehdenn setin ja muodostan siitä itselleni mediaanin tapahtumista.
Sen voin sanoa, että olkaa enemmän huolissanne lehtikuvien indoktrinaatiosta – kuin juttujen painottumisesta .., siitä ei kirjoita kukaan ja siihen lankaan menevät kaikki myös ammattitoimittajat, koska suomessa ei ole kuvalukutaitoa. Kuvilla viedään kansaa kuin pässiä narussa, eikä sanaakaan protestia kuulu.
Puhut Jore Puusa kertakaikkisen asiaa. Mielien ohjaaminen lehtikuvilla on aina ollut paljon suurempaa ja ennen kaikkea huomaamattomampaa kuin itse tekstien. Se oli Erno Paasilinnan lanseerama lause, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuva ovat tehokkaita. Niillä voi luoda illuusion ja käsityksen mistä hyvänsä asiasta tai tilanteesta. Ja nyt, lukutaidon rappeutuessa, olemme jo siirtyneet uudelleen kuvakirjoituksen aikaan.
Kuulun myös tuohon joukkoon, jonka asiallisia kommentteja Iltalehti on sensuroinnut. Olen tuosta asiasta ottanut kantaa muuala sosiaalisessa mediassa, jossa kohtalotovereita tuntuu löytyvän. Joten kysynkin onko myös täällä Iltalehden sensuurin kouriin joutuneita?
Kiitos linkistä.
En ollutkaan tätä aiemmin nähnyt & kuullut.
Hyvin kommentoitu!
Näin muistaisin itsekin, sillä olin Sanoma Oy:n palveluksessa kesään 1995 asti. Ei Ilta-Sanomat sellaista kuraa ollut kuin nykyisin mutta se olikin Erkon vielä eläessä.
Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla pojat ja nuoret miehet kulkevat katuja ja teitä pitkin joku lukulaite kädessään – eivät paljon sivulle vilkuile, vaikka olisi hyvännäköistä katsottavaa
Näin se homma etenee… Jokainen on varmaan joskus leikkinyt leikkiä, jossa sanotaan nyt vaikka 10 henkilöä laitetaan toistamaan kuulemansa tarina. Jo ensimmäisen kuulijan kohdalla tarinan yksityiskohdat ovat muuttuneet ja kun tarina on edennyt suullisesti viimeiselle kuulijalle, musta on muuttunut valkoiseksi. Kun informaatiota on kadonnut matkan varrella, on mahdotonta olettaa, että vääristynyt informaatio palautuisi vaikka sitä toistetaan maailman tappiin. Näin homma toimii myös netissä, somessa. Vaikka alkuperäinen ja vääristämätön data on olemassa, se ei enää palaudu, koska yleensä ihmisen mieli ei ota tietoa vastaan joka on ristiriidassa hänen totuutensa kanssa. Meillä ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä tietoa ja useimmat meistä muodostavat mielipiteen sekunneissa, eivätkä pysty tai halua muuttaa sitä.
Halla- aho on kannattajiensa keskuudessa erehtymätön guru, akateeminen oppinut, puolijumala. Hänen vastustajiensa silmissä hän on manipuloiva,valehteleva puoliapina. Totuus on että hän on poliitikko, taitava sellainen ja hänen faktansa ovat poliittisia tosia. Politiikkaan on vaikea saada mukaan viisaita, älykkäitä ja empaattisia ihmisiä, sillä heidän mielenkiintonsa kohdistuu aivan muuhun kuin valtaan ja maineeseen. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla, kun katselee maailmaa, Trumpin ja äärioikeiston nousua meillä ja muualla.
Poliittinen tosi ??? Oppipa taas uuden kiertoilmaisun valheelle. 🙂
Yritin jo tuossa aiemmin suutuspäissäni sanoa, että mitä Halla-aho oikein on, mutta se onneksi moderoitiin pois.
Mikähän on taitavan poliitikon määritelmä ?
Vai onko niin, että jokainen voi määritellä sen miksikä haluaa.
Joku sitten tietysti ajattelee, että siinäpä vasta mies, keksi sellaiset sanankäänteet, että kaikilta meni jauhot suuhun. Ja keksii niitä vieläpä siten, että ei niihin pääse kukaan kiinni. Pistää jauhot suuhun kaikille kiilusilmäisille ilmastointifanaatikkofeministeille. Siinä on meidän miehemme. Minä pistän vielä paremmaksi kun haistattelen ja uhkailen näitä kommareita.
Toiselle saattaa sitten olla taitava poliitikko se toinen ääripää. Asiansa osaaja ja yhteisten asioiden edistäjä.Pikkutakissa tai ilman, koruissa tai ilman.