Populismin suo

Koronan toinen aalto on tosiasia, mutta meillä on menossa maskikeskustelun toinen aalto. Ensimmäinen nähtiin keväällä, kun varmuusvarastoissa ei ollutkaan maskeja tarpeeksi ja uusien hankkiminen meni pieleen. Nyt on jo toista viikkoa kinattu siitä, mitä joku keväällä sanoi tai ei sanonut, ja mitä olisi pitänyt sanoa. Siis yli puoli vuotta sitten.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru sai eilen eduskunnan luottamuksen selvin numeroin, mutta ilmeisesti tämä jäi huomaamatta sekä Petteri Orpolta että Ylen A-studiolta. Näin päättelen siitä, että studioon oli kutsuttu peräti neljä puoluejohtajaa keskustelemaan niistä maskeista ja kevään sanomisista. Pisteet veivät Sanna Marin ja Annika Saarikko, jotka vielä kerran jaksoivat selittää asian Petteri Orpolle ja jankuttavalle toimittajalle. Jussi Halla-aho näytti kyllästyneeltä ja toivoi keskustelun siirtyvän muihin aiheisiin. En yhtään ihmettele, ja kerrankin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Kun keskustelun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt loppua eiliseen luottamusäänestykseen, niin THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta jatkaa hämmentämistä. Juuri hän antoi viime viikolla ymmärtää, että THL:n päätös olla antamatta maskisuositusta perustui poliittiseen ohjaukseen ja että hän itse olisi ollut eri mieltä. Nyt hän kautta rantain antaa taas ymmärtää, että häntä oli jotenkin ohjailtu. Hän sanoi Twitterissä arvoituksellisesti, että lain mukaan pääjohtaja päättää laitoksessa asiat, joita ei ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty laitoksen palveluksessa olevan muun henkilön ratkaistavaksi.

Tästä herää tietysti kysymys, olisiko pääjohtaja halunnut antaa suosituksen, mutta STM kielsi.

Kuten tuosta Ylen uutisesta käy ilmi, niin päällikköviraston pääjohtaja Tervahaudalle kerrottiin päällikköviraston päätöksentekomenettelystä. Sanna Marin ja Kirsi Varhila neuvoivat, että päällikkövirastossa päätökset tehdään aina asiantuntevan valmistelijan esittelystä, ja jos päätöksentekijä on esittelijän kanssa eri mieltä, niin hän voi pyytää kantansa mukaista uutta esittelyä. Näin Tervahauta ei tehnyt. Päätöksentekijä voi myös päättää esittelijän kannasta poikkeavalla tavalla, jolloin esittelijä voi jättää eriävän mielipiteen. Näinkään ei tapahtunut.

Tästä saadaan varmaan taas uutta vauhtia keskusteluun, joka kiinnostaa enää vain Petteri Orpoa ja Ilta-Sanomia. Ehkä jo tänään saamme taas lukea politiikan erikoistoimittajan kolumnin, jossa epäillään pääjohtajan joutuneen poliittisen ohjauksen uhriksi. Sitten varmaan asiaan tarttuu taas kerran Ylen ajankohtaistoimitus, joka kutsuu puoluejohtajat tentattavakseen. Maskikeskustelun toinen aalto jyrää alleen kaiken muun yhteiskunnallisen keskustelun.

Nyt pitäisi keskustella semmoisista pikkujutuista kuin koronatilanteesta, sotesta, tartuntatautilain päivittämisestä, talouden ja erityisesti kuntatalouden haasteista sekä yritysten ongelmista, mutta meillä keskustellaan yhä vain maskeista ja viime kevään sanomisista. Näyttää siltä, että hallitus saa tehdä soten ja kaikki muutkin päätökset ihan rauhassa oppositiolta, kun kokoomus on maskikeskustelulla upottanut itsensä populismin suohon.

Se suo on pohjaton, ja ainakin somesta päätellen kansalaiset alkavat olla totaalisen kyllästyneitä maskikeskustelun toiseen aaltoon. Eivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin kokoomuksessa tunnutaan ajattelevan.