Perusasiat hukassa

Eilen kirjoitin sisäministeri Maria Ohisalon Iltalehdelle antamasta haastattelusta, jossa hän kertoi hallituksen suunnitelmista helpottaa oleskeluluvan myöntämistä sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, jotka ovat prosessin aikana ennättäneet kotoutua ja työllistyä. Sekä Iltalehden että minun juttuni ymmärrettiin niin väärin, että voi vain todeta aivopesun tehneen tehtävänsä. Liian monet pitävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita rikollisina.

Tätä käsitystä ruokkii lisää myös kansanedustaja Leena Meri (ps), jonka juristina on pakko tietää puhuvansa palturia sanoessaan, että rikoksesta tuomittu saa jäädä maahan ja antaessaan ymmärtää, että kielteinen turvapaikkapäätös on oikeuden tuomio. Tietenkään hän ei sano näin suoraan, mutta näin hänet ymmärretään.

Tämä on sitä samaa tarinaa, jota Jussi Halla-aho kertoi viime viikolla.

Tähän voisi vastata yhtä huonolla vitsillä, eli kuvitelkaa, että joku tuomittaisiin Korkeimmassa oikeudessa rikoksesta, mutta silti hän voisi toimia suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajana, mutta antaa olla. Tehdään sen sijaan selväksi muutamia sellaisia perusasioita, joita en olisi uskonut joutuvani selittämään niin monille.

Yksikään turvapaikanhakija ei ole tullut maahan laittomasti, vaan oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus. Sen saaminen ei ole, mutta kielteinen päätös ei tee hakijasta rikollista. Migrin päätös ei ole oikeuden tuomio, vaan viranomaisen hallinnollinen päätös. Siihen voi hakea muutosta normaalilla hallinnollisella menettelyllä, ja turvapaikanhakijalla on oikeus oleskella maassa valituksen käsittelyn ajan. Luvaton oleskelu maassa on ulkomaalaisrikkomus, josta tuomitaan sakkorangaistukseen.

Kielteisen päätöksen saaneet palautetaan pääsääntöisesti jo nyt, eikä tähän ole tulossa muutosta. Kaikkia ei kuitenkaan voida palauttaa, sillä heidän kotimaansa ei ota heitä vastaan ja he katoavat maan alle. Näin syntyy varjoyhteiskunta, joka altistuu hyväksikäytölle ja rikollisuudelle.

Ulkomaalaislain mukaan kielteisen päätöksen saaneelle voidaan jo nyt myöntää oleskelulupa työn tai opiskelun perusteella, mutta kaikille sitä ei kuitenkaan myönnetä, vaikka sen edellytykset täyttyisivät. Silloin syntyy vaikkapa sellainen tilanne, josta sanomalehti Karjalainen kertoi eilen. Toimivan yrityksen perustanut ei saanut oleskelulupaa, vaikka Te-toimisto katsoi yritykselle olevan tarvetta ja toiminnan lähteneen hyvin käyntiin. Toiselle henkilölle ei myönnetty oleskelulupaa, vaikka hänellä on työpaikka.

Rikoksiin syyllistyneet poistetaan maasta jo nyt, eikä tähän olla esittämässä mitään muutosta. Ulkomaalaislain 148 §:n mukaan käännyttämiseen ei tarvita edes lainvoimaista tuomiota, vaan riittää, että jonkun voidaan perustellusta syystä epäillä syyllistyvän rikokseen, josta on Suomessa säädetty vankeusrangaistus tai epäillä syyllistyvän toistuvasti rikoksiin. 149 §:n mukaan karkottaa voidaan sekä ilman oleskelulupaa maassa oleva että sellainen oleskeluluvan saanut, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin.

Poikkeuksen tekevät ne, jotka kotimaassaan voivat joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Heitä ei saa sinne palauttaa.

Nyt ollaan helpottamassa oleskeluluvan myöntämistä vain sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, jotka ovat kotoutuneet ja joilla on työ- tai opiskelupaikka. Tulossa ei ole mitään automaattia, jolla kielteisen päätöksen saanut voi jäädä maahan.

Luultavasti tämän kirjoittaminen oli taas kerran turhaa, sillä pelkällä tunteella ja asioiden kokemisella reagoivat uskovat mieluummin propagandaa kuin juridiikkaa.

***
Jos juridiset faktat eivät miellytä, niin jättäkää kommentoimatta.