Joko opittaisiin jotain?
“Suomessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten yksityisten yritysten ja järjestöjen mittavat satsaukset esimerkiksi digipalveluihin ovat vieneet koko Suomen sote-sektoria eteenpäin.”
Näin sanoo Iltalehti hallituksen sote-uudistusta käsittelevässä pääkirjoituksessaan, jonka mukaan kunnat ja erityisesti suuret kaupungit tulevat menettämään verorahojaan, kun soten rahoitus siirtyy valtiolle ja kaupunkien rahoja käytetään palvelujen järjestämiseen muualla. Tämä on tyypillinen ajatusvirhe, jota kaupungit toistavat jatkuvasti myös puhuessaan valtionosuuksista.
Suomen perustuslaki edellyttää palvelujen järjestämistä koko maassa yhdenvertaisesti, ja sitä varten on luotu valtionosuusjärjestelmä. Ihan sama tavoite on myös sotessa, eli rahoja tasataan siten, että myös köyhillä alueilla pystytään järjestämään peruspalvelut samanlaisina kuin rikkaissa kaupungeissa. Kaikki kunnat menettävät nykyisin soteen käyttämänsä rahat, jotka menevät siirtymäkauden aikana suoraan valtion kukkaroon ja jaetaan sieltä tasapuolisesti. Sitten siirrytään maakuntaveroon. Kunnille jää siis kaikkien muiden kuin sote-palveluiden järjestämiseen täsmälleen saman verran rahaa kuin nykyisinkin.
Ei tämä sen vaikeampi yhtälö ole, mutta se ei varsinaisesti ole tämän jutun aihe. Puhutaanpa noista yksityisen sektorin satsauksista digipalveluihin ja ulkoistamisesta yleisemmin.
Yksityisen sektorin digipalveluista on karmeana esimerkkinä Vastaamon tietomurto, jossa kymmenien tuhansien asiakkaiden tiedot päätyivät rikollisiin käsiin. Päivittäin tulee yhä uusia paljastuksia tietoturvan heikkoudesta, kun jopa henkilötunnuksia on lähetetty suojaamattomina sähköpostitse laskun mukana. Vastaamon asiakkaista iso osa on julkisen sektorin sinne lähettämiä.
Viime aikoina ovat kansanedustajat laidasta laitaan kauhistelleet sähkönsiirtomaksuja. Kauhistelijat ovat unohtaneet myyneensä itse sähkönsiirtoverkon ulkopuolisille toimijoille. Viime talvena paljastui todella vakavia puutteita ulkoistetussa vanhustenhoidossa, kun hoivan laadusta ja henkilömitoituksesta tingittiin voiton maksimoimiseksi.
Kun ulkoistetaan, niin valvonnan pitäisi olla kunnossa. Sekin on laiminlyöty, sillä sähkönsiirtoverkon myynnin yhteydessä luvattiin, että hinnat eivät nouse kohtuuttomasti. Sote-puolella ulkoistaminen ei edes vapauta vastuusta, sillä perustuslain mukaan julkisella sektorilla on aina kokonaisvastuu toiminnan järjestämisestä. Jos valvontaa ei ole, niin kiusaus voiton maksimointiin on suuri, ja joillekin kiusaus käy ylivoimaiseksi. On luotettu liikaa yritysten omavalvontaan, joka on osoittautunut liian joustavaksi.
Ihan periaatteellisella tasolla en ole koskaan ymmärtänyt mantraa, jonka mukaan ulkoistaminen tulee edullisemmaksi kuin julkisen sektorin oma tuotanto. Miten kannattamattomaksi ja tuottamattomaksi moitittu julkisen sektorin toiminta muuttuu kannattavaksi ja tuottavaksi, kun se ulkoistetaan yksityiselle sektorille, mutta maksajana on edelleen julkinen sektori? Julkisen sektorin ei ole tarkoituskaan tuottaa voittoa, mutta yksityisen on. Yksityisen toimijan on tuotettava samat palvelut kuin julkisen, mutta lisäksi sen on tuotettava voittoa omistajilleen.
Aina vedotaan kustannustehokkuuteen, joka yksityisellä sektorilla kuulemma on parempi. Jo pitemmän aikaa on näyttänyt ikävästi siltä, että niin tosiaan on. Kustannuksia karsitaan liian tehokkaasti ja vääristä paikoista. Jos ja kun halutaan enemmän voittoa, niin sitten nostetaan vielä hintaa.
Saa nähdä, opimmeko mitään. Ikävä kyllä epäilen, että kaikki eivät opi. Ehkä kuitenkin nyt on sallittua puhua jopa siitä yritysten yhteiskuntavastuusta.
Sen verran kommentoisin henkilötunnusasiasta, että henkilötunnus ei ole eikä ole koskaan ollut mikään erityisen salainen tieto. Ei ole montakaan vuotta siitä, kun kenen tahansa minkä tahansa osakeyhtiön hallituksessa olevan henkilötunnus oli vapaasti katsottavissa PRH:n asiakaspäätteiltä. Siellä olivat nähtävissä Jorma Ollilan, Björn Wahlroosin ja monen muun ihmisen henkilötunnukset. Ja melkein kaikkien tarkat kotiosoitteet myös.
Ongelma on siinä, että toisen henkilötunnuksella on liian helppo tehdä sopimuksia, jotka eivät tietenkään ole millään muotoa valideja. Ja edelleen se, että tällaisia kelvottomia sopimuksia ja niihin perustuvia velkoja ei yksinkertaisesti heitetä roskakoriin, vaan identiteettivarkauden uhriksi joutuneen pitää tapella asiasta, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa.
Jos itse joskus joudun tällaisen uhriksi, ilmoitan velkojalle tai muun vaatimuksen esittäjälle yksinkertaisesti: “En ole väittämäänne sopimusta tehnyt, enkä vastaa toisen tekemistä veloista tai rikoksista. Jos aiheutatte minulle vahinkoa jatkamalla perintä- tai muita toimia, vaadin tästä vahingonkorvausta, koska olette nyt tietoinen, että vaatimuksenne ja väitteenne ovat perusteettomia.”
Henkilötunnuksen pitäisi olla täysin julkinen tieto, eikä sitä tietääkseni missään ole määrättykään salaiseksi. Pitkälti tietotekniikan varassa toimiva yhteiskunta tarvitsee henkilön yksilöivän julkisen tunnisteen, jolla voidaan erottaa esimerkiksi 256 Matti Virtasta toisistaan, jo Matin omankin turvallisuuden takia. Kaikessa virallisessa asioinnissa tarvitaankin sitten toinen, salainen tunniste. Henkilötunnuksen väärinkäyttö ainoana tunnisteena loppuu heti kun asiakkaat niin haluavat ja lakkaavat asioimasta paikoissa, joille riittää tunnistukseen se, että tietää naapurin henkilötunnuksen. Raha pitää parhaat puheet tässäkin asiassa.
Ei se ole sen salaisempi kuin nimikään, mutta siitä on tullut tietoturvaongelma yritysten käyttäessä sitä (väärin) yksinomaisena asiakkaan yksilöintikeinona huonosti suojatuissa rekistereissään.
Ongelmaa ei olisi, jos asiakas yksilöitäisiin vaikka asiakasnumerolla, koska se olisi yrityskohtainen eikä avaisi ulkopuolisille pääsyä tietyn henkilön kaikkiin asiakkuuksiin kymmenistä tai sadoissa yrityksissä.
Asiakasrekisteriä ei koskaan saisi pyörittää internetiin kytketyssä koneessa. Näin ajattelen minä, en tiedä mitä henkilörekisterilaki sanoo.
Toisaalta entisten asiakkaiden tiedot tulisi poistaa. Törmäsin viikolla siihen, että neljä vuotta sitten jättämäni sähkönsiirtoyhtiö lähetti minulle vikailmoituksen koskien osoitetta, jossa asuin viimeksi 16 vuotta sitten. Tämä on ymmärtääkseni laitonta, tietoni olisi pitänyt poistaa muuttaessani sähkönkulutusosoitetta ja poistaa kokonaan, kun irtisanoin sähkösopimuksen ja maksoin loppulaskun.
Kovasti on leväperäisyyttä jopa kunnallisissa liikelaitoksissa.
Korjaan: tiedot olisi pitänyt päivittää muuttaessani
Olen itsekin kummastellut tuota yksityistämiskiimaa, sitä perustellaan usein tehokkuudella. Käytännössä se näkyy lattiatasolla kiireen lisääntymisenä, heikkona johtamisena, virheiden lisääntymisenä jne. Taseissa se saattaa näkyä tuloksen paranemisena ainakin hetkellisesti. Kun löysät on poistettu, tuotanto hiottu huippuunsa yritys myydään, näin taisi käydä myös Vastaamon tapauksessa. Kun pintaa raaputetaan vähän enemmän alkaa paljastua syy seuraussuhteet tuloksen paranemiselle. Työntekijät on ajettu loppuun, tietoturvassa paljastuu laiminlyöntejä (Vastaamo) omavalvonta, laiminlyöty (Attendo, Esperi care, Mehiläinen) jne.
Terveydenhuollossa keskiössä on raha. Kaikki mikä siihen liittyy on kallista. Palkat, hoitovälineet, tilat, lääkkeet jne. Jos yrityksen ainoa tavoite on tuoda omistajilleen voittoa eikä palvelun hinnoittelua voida viedä pilviin kuten esim. USA:ssa, niin sitten on jostain tingittävä. Kun ei tingitä omistajien voitoista jää mielikuvitukselle aika vähän sijaa, tilalle astuu ahneuden siivittämä röyhkeys. Näin ollen ei pitäisi olla mikään yllätys kenellekään, että meillä on Vastaamo, meillä on Attendo. Sitä saa mitä tilaa…
Ai juu, unohtui että eikös oikeistolaisittain ajattelevat ole pyrkineet viime ajat juurikin valvonnan, säätelyn, sääntöjen, purkamiseen, yövartioyhteiskuntaan. En nyt uskalla sormella tökkiä Sipilää,mutta eikös hänen hallituskaudellaan vähennetty valvontaa suorittavia viranomaisia. Olipa meillä maikkarilla ihan eräs julkkis, joka hyökkäsi sääntösuomea vastaan. En ole turhan byrokratian suuri ystävä, mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, ettei pukki kaalimaan vartijana ole kovin kummoinen.
oma syyttävä sormeni osoittaa kokoomuksen suuntaan. hehän ovat jo vuosikausia meille valehdelleet, kuinka yksityisen puolen ahkerat, tunnolliset ja rehelliset yrittäjät hoitava kaiken paremmin.
parhaana esimerkkinä. jonka kansa vielä kenties muistaa, oli kevään koronakriisin hoito.
polttivat 20 miljardia meidän rahoja puljujensa pelastamiseen. kansalaisista viis.
Hyvä esimerkki oikeiston säännöstenpurkutalkoista on taksilaki, joka johti siihen, että alan kannattavuus romahti ja ettei moni enää uskalla käyttää taksia kuljettajien epäpätevyyden ja hintakirjavuuden vuoksi. Kuskit tappelevat tolpilla ja eksyvät matkalla.
Iltalehti käy aina puolustamaan yksityistämistä, kuten tänäänkin lääkärihelikopteritoiminnan valtiollistamishankkeesta kertovassa jutussaan, vaikka toiminta ei ole täyttänyt todellisen kilpailutuksen kriteerejä, koska käytännössä vain kaksi kopterifirmaa on tarjonnut. Toinen suuri ja monikansallinen ja toinen pieni ahvenanmaalainen, minkä valtio nyt siis ostaa. IL on otsikkoon lisännyt, että firma ostetaan “Ahvenanmaan rikkaimmalta mieheltä” saadakseen varmasti kateellisten pölvästien kommentteja ja peukutuksia. Ja niitähän tuli. Ensimmäisessä leimattiin Krista Kiuru rikolliseksi.
Yritin itse kommentoida, mutta vaikka olin Alma Medialle kirjautuneena, ilmoitti lehti, että “kirjaudu voidaksesi kommentoida”. Pyysin uuden salasanan ja kirjauduin uudestaan, mutta en edelleenkään pääse kommentoimaan. Menee tietysti salaliittoteorian puolelle, jos ryhtyy epäilemään, että omaa sananvapautta tahtoisi joku taho rajoittaa vanhojen kommentointien perusteella, mitkä eivät ole miellyttäneet mainosrahoitteisen median osakkaita, mutta mistä näistä nykyisin voi mennä takuuseen. Ydinasevaltioiden napinpainajiakin valitaan somerääkymisen perusteella.
Itse helikopteripalveluiden kokonaistaloudellinen ymmärtäminen on maallikolle täysin mahdotonta, mutta juttu on tietysti kirjoitettu siihen sävyyn, että oppositiota kannattavat pienyrittäjät kuvittelevat sen perusteella valtion kaatavan heidän maitonsa maahan. Tuskin heille paljonkaan merkitsevät synenergiaedut rajavartioston ja puolustusvoimien kanssa. Ihminen kun ei tahdo nähdä kokonaisuutta. Takertuu rahavallan virittämiin lillukanvarsiin.