Kun siitä puhutaan niin paljon

Viime viikolla puheenaiheeksi nousi nuorisorikollisuus, josta päästiin sujuvasti puhumaan maahanmuutosta. Niinpä koko viikko puhuttiin nuorista ja maahanmuutosta. Helsingin Sanomat sen aloitti ja muut mediat seurasivat perässä. Ensimmäinen uutinen korosti maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuutta nuorisorikollisuuteen, ja se viitoitti keskustelun suunnan. Nyt keskustelun suuntaa on vähän muutettu ja puhutaan nuorista yleensä.

He nousevatkin puheenaiheeksi vain silloin, kun heistä tehdään ongelma. Nuoret nähdään aina massana, jolla on milloin mitäkin ongelmia. Kun nuorista puhutaan positiivisesti, niin silloin nostetaan esille joku poikkeuksellisen lahjakas menestyjä, jolla menee hyvin. Ongelmat ovat aina massan ongelma, menestys yksilön omaa ansiota.

Silti suurimmalla osalla nuoria ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavia ongelmia. He käyvät koulua, pyörivät kavereiden kanssa ja tekevät tavallisia nuorten juttuja. Kun uutisoinnin lietsoma kansalaiskeskustelu leimaa heidät kaikki potentiaalisiksi rikollisiksi, niin nuoria tuntematon kansalainen kavahtaa muutamaa mopoilevaa nuorta. Että siinä niitä rikollisia nyt on .

Ei ole, mutta näin se ihmisen pää toimii. Niin se toimii myös maahanmuuton kohdalla, ja sen ovat perussuomalaiset huomanneet jo aikoja sitten. Muutamia vuosia sitten he linjasivat tärkeimmäksi tavoitteekseen maahanmuuton vastustamisen, ja nykyisin ei ole sellaista asiaa, johon he eivät saisi maahanmuuttoa yhdistettyä. Viimeksi se yhdistettiin Helsingin tulevan pormestarin valintaan.

Media seuraa yllättävän kiltisti perussuomalaisten linjauksia ilman pienintäkään kritiikkiä. Kun Jussi Halla-aho sanoo jotain maahanmuutosta, niin osa mediaa toistaa uskollisesti kaikki hänen sanomansa ilman pienintäkään kritiikkiä. Jutut vielä otsikoidaan käyttämällä sellaisia ilmaisuja kuin “puhuu suorat sanat”, “lataa täysillä”, “kuittaa viiltävästi” ja niin edelleen. Näin saadaan näyttäviä otsikoita ja varmistetaan aiheesta puhuminen.

Olen monta vuotta odotellut turhaan, että joku toimittaja oikeasti haastaisi perussuomalaiset yleensä ja Jussi Halla-ahon erityisesti. Vallalla näyttää olevan sellainen konsensus, että niin ei tehdä.

Tänään varmaankin puhutaan tulevaisuudessa odottavista menoleikkauksista. Näin päättelen siitä, että Yle julkaisi kyselyn, jonka mukaan liki puolet kansalaisista odottaa menoleikkauksia koronan aiheuttaman velanoton takia. Toinen puoli ei odota, mutta näkökulma on valittu siten, että nyt puhutaan vain niistä tulevista leikkauksista. Näin muokataan mieliä hyvissä ajoin, ja kohta joka torikahvilassa kansalaiset pohtivat tulevia menoleikkauksia. Mistä leikataan ja miten paljon joutaa leikata?

Arvaatte jo varmaan, mihin perussuomalaiset tämän keskustelun vievät, ja taas saadaan näyttäviä otsikoita ja kritiikittömiä juttuja.

Medialla on valtaa, ja sen se tietää itsekin. Kansalaiset eivät välttämättä sitä aina tiedosta, mutta puhuvat kuitenkin juuri siitä, mistä media haluaa heidän puhuvan ja juuri sillä tavalla kuin heidän halutaan puhuvan. Pakkohan asioissa on olla perää, kun lehdetkin niistä kirjoittavat ja niistä niin paljon puhutaan.