Itselle sopiva totuus

Eikö keväästä opittu mitään, kysyy Iltalehden kolumnisti Lauri Nurmi ja vastaa itse, että hallitus ei oppinut mitään. Hallitus sekoilee kevään tapaan, ja syynä siihen ovat poliittiset jännitteet hallituksen sisällä.

Minustakin näyttää siltä, että mitään ei ole opittu, vaan nyt vasta sekoilu on alkanutkin. Asialla eivät kuitenkaan ole THL ja maan hallitus, vaan suunnilleen kaikki muut poliitikoista ja mediasta yksittäisiin kansalaisiin. Jokaisella on oma totuutensa ja jokainen julistaa totuuttaan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä sopivalta.

Vielä tänäkin aamuna jauhetaan eilisen tapaan mahdottoman tärkeää uutista siitä, onko pormestari Jan Vapaavuorella ja peruspalveluministeri Krista Kiurulla ollut sanaharkkaa vai ei. Ilmeisesti on välttämätöntä saada tietää, että on saattanut olla tai olla olematta. Tämä myrsky vesilasissa sai alkunsa siitä, kun Vapaavuori ei syystä tai toisesta osallistunut Kiurun järjestämään etäkokoukseen. Vapaavuoren mukaan kutsu tuli liian myöhään ja Kiuru on sanonut, että yhteyttä on pidetty muuten. Minusta olisi tärkeämpää kertoa toimenpiteistä kuin kinastelusta hiekkalaatikolla, mutta kukin media valitsee oman mielenkiintonsa kohteet.

Koronaan voi yhdistää ihan mitä tahansa. Voi kertoa, että korona leviää eniten maahanmuuttajapainotteisilla alueilla ja sitten toimittaja voi käydä paikan päällä katsomassa, miten siellä oikein eletään. Siellähän eletään maskit kasvoilla ihan niin kuin pitääkin. Tämä on varmaan suru-uutinen kaikille niille, joiden mielestä juuri maahanmuuttajat levittävät tautia. Tai olisi, jos he itse eivät suhtautuisi epäluuloisesti koko koronan olemassaoloon.

Heitähän on mukana myös vaihtoehtoista totuutta levittävässä somekampanjassa, jonka mukaan kasvomaskeista ei ole hyötyä ja koronan voi välttää liikkumalla, syömällä terveellisesti, juomalla paljon vettä ja halaamalla tuttuja. Tämmöinen “totuus” sopii monelle. Tai sitten voi istua jääräpäisesti vaikka eduskunnassa ilman kasvomaskia tai suojavisiiriä Ano Turtiaisen tapaan. Tosimies ei semmoisia tarvitse.

Näissä koronavarotoimia vastustavissa mielipiteissä on yhteistä asioiden laittaminen itselle mieleiseen järjestykseen. Jos ei halua uskoa varotoimiin ja tiedottamiseen, niin aina voi haalia kokoon erilaisia tekosyitä. Tarkemmin ajatellen ne eivät edes yhdessä vakuuta muuten kuin uskomalla niihin lujasti. Näille ihmisille on tärkeintä oma itse ja oma halu tehdä muista piittaamatta sitä, mikä tuntuu mukavalta.

Ikävä totuus nyt kuitenkin on, että tarttuva ja monille vaarallinen tauti leviää. Sen leviämistä voi rajoittaa yksinkertaisilla varotoimenpiteillä. Pitäisi taas puhaltaa siihen kuuluisaan yhteen hiileen, mutta yksilöllisyyden korostaminen näyttää olevan enemmän muotia kuin viime keväänä, jolloin kansa oikeasti säikähti. Jos varotoimia ei noudateta ja tauti ryöpsähtää valloilleen, niin sitten valmiuslait otetaan taas käyttöön ja liikkumista voidaan rajoittaa hyvinkin voimakkaasti.

Ja siitähän se elämöinti sitten vasta alkaisikin. Päästäisiin taas kertomaan hallituksen sekoilusta, liiallisista varotoimista, liian vähäisistä varotoimista, elinkeinoelämän tukahduttamisesta ja maan velkaannuttamisesta. Tärkeintä on kertoa, että hallitus ei missään tapauksessa osaa toimia oikein. Eduskunnassa sitten taas jauhettaisiin puoli vuotta siitä, mitä joku ministeri joskus sanoi tai ei sanonut.

Mikä on sitten minun totuuteni? Sen verran olen elämässä oppinut, että kriisin keskellä pitää keskittyä itse ongelmaan ja sulkea joutava taustakohina pois mielestä. Siksi uskon viranomaisten antamia suosituksia mieluummin kuin kehittelen oman totuuden asiasta, josta en tiedä tarpeeksi.