Luo köyhän niin kuin rikkahan…

Näin jouluaattoisin minulla on ollut tapana kirjoitella joulumietteitäni, ja niin teen tänäkin vuonna. Kuluneen vuoden katsauksen vuoro on sitten vuodenvaihteessa, joten vietetäänpä tämä poikkeuksellinen joulu ensin pois. Ainakin somen perusteella ihmiset ovat sopeutuneet hyvin siihen, että asioita ei nyt voi tehdä perinteisellä tavalla. Vaikka korona rajoittaa, niin joulua ei silti ole peruttu.

Yleensä minua ei päästä syyttämään ainakaan yltiöpositiivisuudesta, mutta yritetään. Omaa jouluani korona ei muuta oikeastaan millään tavalla, mutta monen muun muuttaa. Perhejuhlia ei suositella järjestettäväksi, joulupukki ei välttämättä käy eikä huomenna voi mennä joulukirkkoonkaan. Joulurauha kuitenkin julistetaan ja kynttilöiden vieminen hautausmaalle sujuu tavalliseen tapaan. Sen jälkeen voikin hiljentyä vaikka miettimään, tarvitaanko oikeasti sitä yltiökaupallista joulua vai pärjätäänkö vähemmällä.

Kyllä pärjätään, ja se saattaa jopa lähteä tavaksi. Joulun pitäisi olla se aika vuodesta, jolloin arkihuolet heitetään vähäksi aikaa pois.

Kaikki eivät kuitenkaan voi heittää niitä arkihuolia pois, vaan jouluna ne vasta ahdistavatkin. Ruokajonoissa on ihmisiä enemmän kuin koskaan, ja eilen Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry. jakoi tunnissa 2 000 ruokakassia. Päättäjille Heikki Hursti lähetti sellaisia terveisiä, että tulkaa tänne katsomaan, millaista tämä oikeasti on.

Kyllähän tämä jo tiedetään, sillä ruokajonot ovat kuuluneet katukuvaan jo lähes 30 vuotta. Aluksi niitä pidettiin kansallisena häpeänä, mutta sen jälkeen niistä on häveliäästi vaiettu. Kaikille ne näkyvät, mutta niitä ei olla näkevinään muulloin kuin jouluna. Nyt ne on nähnyt muun muassa eräs tv:stä tuttu turkulainen kaupunginvaltuutettu, joka on jakanut omalla kustannuksellaan ruokakasseja päättäjien välinpitämättömyyttä paheksuen. En nyt näin jouluaattona viitsi kysyä, mitä hänen puolueensa ja hän itse ovat päättäjinä tehneet köyhyyden poistamiseksi.

Olen huomannut, että jotkut syyttävät nykyistä hallitusta näistä jonoista. Ovathan ne häpeä nykyisellekin hallitukselle, mutta niin ovat kaikille edellisillekin 30 vuoden ajalta. Ehkä uutisoinnin puutteellisuudesta johtuu, että nykyisen hallituksen toimista köyhyyden vähentämiseksi ei oikein ole tietoa.

Työttömiltä leikannut aktiivimalli on purettu ja pienimpiä eläkkeitä korotettiin tämän vuoden alussa. Tämä korotus oli osa sitä paljon parjattua vappusatasta, jota yleisen hokeman mukaan ei kuulemma koskaan annettu. Koronan takia rahaa tarvittiin muuhun, joten eläkkeiden korotus jäi kesken. Neljä vuotta kestänyt sosiaalietuuksien indeksijäädytys on purettu ja toimeentulotuen perusosaan tehtiin tilapäinen 75 euron korotus opposition kiivaasta vastustuksesta huolimatta.

Eiväthän nämä toimet oikeasti riitä, mutta ainakin pitkästä aikaa on tehty edes jotain. Varsinkin viime vaalikaudella kaikkein köyhimmiltä vain leikattiin.

Nyt lipsahti taas politiikan puolelle, vaikka joulusta piti puhua. Kyllä hyväntekeväisyys kuuluu joulun henkeen, joten siinä ei ole moittimista. Meidän ei kuitenkaan pitäisi mennä kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, vaan sosiaalietuuksien pitäisi olla sellaiset, että hyväntekeväisyyttä ei tarvittaisi. Hyvinvointiyhteiskunnan toteuttaminen vain tuntuu olevan poliittisesti vaikeaa, kun jokaista pientäkin korotusta vastustetaan laiskuuteen yllyttämisenä.

Miettikää vaikka tätä, kun kuulette tämän jutun otsikosta tutun joululaulun. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni tasapuolisesti.