Suomen suurin ongelma

Joulunpyhien somevirrasta päätellen Suomen suurin ongelma on kommunismi ja siihen liittyen tietenkin Neuvostoliitto. Kun Metsähallituksen entinen pääjohtaja näki Ylen luontodokumentin Suomen ikimetsistä, niin hän näki siinä rähmälläänoloa Neuvostoliiton suuntaan, ja häntä komppaamaan kiirehti iltapäivälehden politiikan toimittaja. Kun iltapäivälehden päätoimittaja näki Helsingin Hämeentien katuremontin lopputuloksen, niin hän näki siinä neuvostoprospektin. Kun entinen jääkiekkoilija kyseenalaisti koronarokotteen turvallisuuden, niin kansanedustaja oli hänen kanssaan samaa mieltä ja näki rokottamisen kommunismina.

Minä näen tällaisessa somettamisessa henkistä velttoutta ja suoranaista tyhmyyttä. Tuon Ylen luontodokumentin faktoja ei kukaan ole edes yrittänyt kumota, vaan sen asenne ei miellytä. Ilmeisen moni ei ole edes katsonut sitä, tai sitten on katsonut sen vääränlaiset lasit silmillään. Siinähän ei vastustettu metsäteollisuutta, jonka tarpeisiin saadaan ihan riittävästi puuta tehometsänhoidolla. Siinä puolustettiin vanhojen ikimetsien ja niiden luonnon monimuotoisuuden suojelemista.

Helsingin Hämeentien remontin lopputulosta en ole käynyt katsomassa, mutta minun tietääkseni ei ollut tarkoituskaan uusia kadun varrella olevia taloja, vaan ainoastaan korjata itse katu ja sen alla olevat ikivanhat vesi- ja viemäriputket. Entisen jääkiekkoilijan rokoteasiantuntemusta rohkenen epäillä, kuten epäilen myös kansanedustaja Ano Turtiaisen tietämystä.

Kommunismilla ja Neuvostoliitolla pelotteleminen tuntuu hölmöltä, koska Neuvostoliittoa ei ole ollut lähes 30 vuoteen. Silti se elää joidenkin alitajunnassa pelottavana hirviönä, joka vain odottaa tilaisuuttaan. Tuntuu siltä, että nämä Mauri Kunnaksen vuonna 1984 huumorilla kuvaamat nuoret ovat koko ajan säilyttäneet asenteensa huomaamatta maailman muuttuneen.

Kuva: Mauri Kunnas: Nyrok City 1984

Kaikista poliitikoista en ole varma, mutta ainakin entisten pääjohtajien ja aikaansa seuraavien toimittajien on ollut ihan pakko huomata maailman muuttuminen. Kyse ei olekaan oikeasti kommunismin pelosta, vaan poliittisesta agendasta maan nykyistä hallitusta vastaan. Viime aikoina oppositiopoliitikot ovat yhä enemmän ruvenneet puhumaan punavihreästä vasemmistohallituksesta, jonka toiminta tuhoaa koko maan talouden. Niinpä taloutta on tasapainotettava hyvinvointipalveluja karsimalla.

Jos sitä kommunismia ja Neuvostoliittoa ruvetaan etsimällä etsimään, niin näkeehän sitä vaikka missä. Sitä voi nähdä vaikkapa ruokajonoissa, joista tulee elävästi mieleen Leningradin kauppojen jonot 1980-luvulla. Sitä voi nähdä valtavissa tuissa, joita jaetaan koronasta kärsiville yrityksille. Eikö se ole selvää kommunismia, että valtio rahoittaa yritysten toimintaa? Eikö ole ihan selvää kommunismia myös se henkilöpalvonta, jota varsinkin perussuomalaiset kohdistavat omiin edustajiinsa?

Ei, mikään näistä ei ole kommunismia eikä Neuvostoliittoa. Ne ovat vain nykyaikaa, jota kaikki eivät ole sisäistäneet. Heillä pitää aina olla jokin vertailukohta menneisyydessä, ja siihen kelpaa oikein hyvin Neuvostoliiton haamulla pelotteleminen. Saattaisi olla syytä pelätä enemmän nykyistä Venäjää, mutta ehkä sillä pelottelun aika tulee joskus vuosikymmenien päästä.

Sosiaalinen media on tehnyt ihmisistä laiskoja järjen käyttäjiä. On paljon helpompaa kosiskella suosiota tyhmillä möläytyksillä kuin järkevillä pohdiskeluilla. Se on menneisyyden haamuja todellisempi ongelma.