Mielikuvamarkkinointia

Kuntavaalit ovat puoluetoimistoille sikäli hankalat, että niihin on vaikea keksiä koko maan kattavaa vaaliohjelmaa. Jokainen kunta hoitaa kyllä ihan samat lakisääteiset ja muut itsehallintoonsa kuuluvat tehtävät, mutta kunnat ovat hyvin erilaisia. On isoja ja pieniä kuntia, joiden elinkeino- ja ikärakenne ja niiden seurauksena talous poikkeavat toisistaan huomattavasti. Lisäksi kuntavaaliteemoiksi voivat nousta paikallisesti oikeastaan ihan mitkä tahansa kunnan ajankohtaiset asiat.

Siksi puolueiden valtakunnallisten vaaliohjelmien on oltava mahdollisimman yleisluontoisia. Viime viikolla kokoomus julkaisi oman kuntavaaliohjelmansa ja tänään perussuomalaiset julkaisevat omansa.

Kokoomuksen vaaliohjelma herätti varsinkin sosiaalisessa mediassa mielenkiintoa lähinnä anatomiakäsityksensä takia, kuten ehkä oli tarkoituskin. Sininen sydän sykkii oikealla puolella, ja viestinä on vanha tuttu vaatimus kakun kasvattamisesta ennen sen jakamista. Ohjelmassa annetaan ymmärtää, että vain kokoomus on kiinnostunut kuntien rahoituspohjasta, kun taas kaikki muut ovat vain korottamassa veroja ja tunkemassa kätensä yhteiseen rahakirstuun mahdollisimman syvälle. Jakamisen aika tulee sitten joskus, kun kirstu on täynnä ja sinne virtaa jatkuvasti lisää rahaa.

Tämä on puhdasta mielikuvamarkkinointia. Ihan kaikki ymmärtävät, että kunnan talous on ensisijainen asia, eikä kukaan halua korottaa kunnallisveroa. Tuo kakun kasvattaminen ennen sen jakamista on tuttu virsi, ja niinpä onkin jo kyselty, milloin sen jakamisen aika sitten on. Tähän asti se ei vielä ole ollut koskaan, sillä huonoina aikoina sanotaan, että ei ole jaettavaa ja hyvinä aikoina sitten pitää säästää huonojen aikojen varalle.

Kunnan talous ei toimi kuten kotitalous, sillä kunnalla on lakisääteiset tehtävät, jotka sen on hoidettava ja joihin sillä on oltava rahaa. On oltava rahaa muun muassa päivähoitoon, koulutukseen, terveydenhoitoon ja kunnallistekniikkaan. Kaikkea tätä varten kunnalla on myös organisaatio ja palkatut työntekijät, ja toimintojen on pyörittävä koko ajan. Ei tule sellaista tilannetta, että kunta voitaisiin panna kiinni ja ruveta säästämään jaettavaa. Säästää tietysti voidaan, ja niin on tehty aina. Varsinkin pienet kunnat ovat säästämisen eksperttejä.

Kokoomus on siinä oikeassa, että yritystoiminta on kunnankin talouden kannalta ensisijaisen tärkeää. Juuri yritykset tarjoavat työtä, josta saatavasta palkasta maksetaan kunnallisveroa. Tätä ei minun tietääkseni kukaan ole koskaan kiistänyt. Kunta ei kuitenkaan ole yritys, vaan sen tehtävä on luoda yritystoiminnalle edellytyksiä käytettävissään olevilla keinoilla. Tämäkin on kaikille ihan selvä asia.

Mutta mielikuvamarkkinoinnissa vain kokoomus näyttäytyy vastuullisena toimijana, kun kaikki muut vain tuhlaavat.

Perussuomalaisten vaaliohjelma julkaistaan tänään, ja jo viime kesästä lähtien puolue on vaatinut Suomea takaisin. Luultavasti samalla teemalla jatketaan, sillä sitä ei tarvitse eikä voikaan selittää. Se tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä itse kukin kokee sen tarkoittavan. Se on mielikuvamarkkinointia puhtaimmillaan. Niinpä jokainen voi kuvitella sen tarkoittavan paluuta johonkin menneisyyden onnen aikaan, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan muualla kuin mielikuvissa.

Jollekin se voi tarkoittaa Elovena-tyttöä tai viljapellossa Malviinan kellistävää Niskavuoren isäntää, jollekin nuoremmalle 1980-luvun nousukautta ruutuhousuisine juppeineen. Vain mielikuvitus ja omat muistot määrittelevät sen Suomen, jonka itse kukin haluaa takaisin.

Ihan sama kattavien vaaliteemojen keksimisen vaikeus koskee kaikkia puolueita ja yksittäisiä ehdokkaita. Äänestäjiä auttaa, jos ehdokas ymmärtää kunnan toiminnasta ja taloudesta sen verran, että ei kuvittele kunnan kassan olevan vanhanaikainen rahakirstu, jossa alimpien seteleiden pitää olla homeessa vanhuuttaan ja josta annetaan kärsivän näköisenä huokaillen seteli kerrallaan vain välttämättömiin tarpeisiin. Ja että EU-jäsenyydestä, maahanmuutosta ja maan hallituksen erottamisesta ei päätetä kunnanvaltuustoissa.