Mitä nyt taas?

Minua moititaan jatkuvasti siitä, että en kritisoi demareita. Olen aina vastannut, että kyllä kritisoin, kun siihen on aihetta, ja nyt on. Eilen Demokraatti uutisoi Eveliina Heinäluoman ja Mika Karin jättämästä kirjallisesta kysymyksestä, jossa kysytään millä aikataululla hallitus tuo eduskuntaan lakiesityksen EU:n määritelmädirektiivin mahdollistamasta kansainvälisen suojeluaseman lakkauttamisesta vakavaan rikokseen syyllistyneiltä.

Tästä käytiin vilkasta keskustelua Facebook-ryhmässä Sosialidemokratia Suomessa, ja minä kysyin, millä tavalla nykyistä lainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa. En saanut vastausta, joten kysyn nyt uudelleen.

Käsitellessään seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten oleskeluluvan peruuttamista ja karkottamista koskevaa kansalaisaloitetta eduskunnan hallintovaliokunta hyväksyi yksimielisesti seuraavan lausuman:

Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii seksuaalirikoksiin ja törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten nopeasta ja tehokkaasta maasta poistamisesta sekä varmistaa muutoinkin kansalaisten turvallisuuden tunteen, rikosten uhrien ja asianosaisen itsensä oikeusturvan parantamiseksi entistä sujuvammat käsittelyprosessit rikosasioissa sekä antaa hallintovaliokunnalle selvityksen tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksista vuoden 2022 syysistuntokauden alkuun mennessä.

Nyt siis kysytään tämän lausuman toteuttamisen perään. Perusteluna on, että  EU:n määritelmädirektiivi mahdollistaa tiettyjen edellytysten täyttyessä pakolaisaseman peruuttamisen ja lakkauttamisen sillä perusteella, että pakolainen on tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta. Se sanotaan hallintovaliokunnan lausunnossa, joka löytyy täältä.

Minua askarruttava juridinen ongelma on se, että jo nykyisen lain mukaan myös pakolainen voidaan karkottaa, jos hän on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jos hänen on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin tai jos hän on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi toisten turvallisuudelle. Se sanotaan myös hallintovaliokunnan omassa lausunnossa, mutta silti valiokunta vaatii törkeistä rikoksista tuomittujen pakolaisaseman lakkauttamista ja tuomitun karkottamista.

Jos ulkomaalaislakia muutetaan valiokunnan edellyttämällä tavalla, niin lakia tulkitsevat juristit joutuvat miettimään, kumpaa lainkohtaa noudatetaan. Nykyisin laissa olevaa ja ilmeisesti siellä myös pysyvää, jonka mukaan törkeää lievemmästäkin rikoksesta tuomittu voidaan karkottaa, vai sitä uutta, jonka mukaan törkeään rikokseen syyllistynyt voidaan karkottaa?

Keskustelussa puhuttiin myös palautuskiellosta, joka kuulemma on Suomen lainsäädännössä lievempi kuin EU-direktiivi sallii. Suomen perustuslain mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ulkomaalaislain mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Tämä palautuskielto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, eikä sitä voi poistaa lainsäädännöstä muuttamatta kansainvälisiä sopimuksia tai irtautumatta niistä. Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin palautuskieltoon ei ole tarkoitus tehdä muutoksia. Automaattinen pakolaisaseman menettäminen ja karkotus johtaisi väistämättä palautuskiellon rikkomiseen yksittäistapauksissa.

Rupeaa näyttämään siltä, että hallintovaliokunta oli yksimielisesti jättänyt ulkomaalaislain ja oman lausuntonsa lukematta tai ymmärtämättä. Nyt vaadittu EU-määritelmädirektiivin sallima lainsäädäntö ei muuttaisi nykyistä lakia muuten kuin korkeintaan lievempään suuntaan, jos vain törkeistä rikoksista tuomittu pakolainen voitaisiin karkottaa.

Eilen illalla minulle vastattiin tuossa Facebook-ryhmässä, että raiskaukseen tai muuhun törkeään rikokseen syyllistyneen suojelu ei istu yleiseen oikeustajuun. Ei istu, eikä kyse olekaan siitä. Kyse on siitä, että törkeää lievempäänkin rikokseen syyllistynyt pakolainen voidaan jo nyt karkottaa.

Tämän tarinan opetus on, että olen ollut demari lähes 50 vuotta ja juristi yli 30 vuotta. Kun minä kysyn lainsäätäjältä miten hänen mielestään nykyistä lakia pitäisi muuttaa ja mitä se vaikuttaisi nykyiseen tilanteeseen, niin toivoisin saavani poliitikon vastauksen sijaan juridisesti perustellun vastauksen.