Koronanyrkki ja maskipakko

Siunatun hulluuden Rummukaisen veljekset pohtivat, olivatko koskaan nähneet oikein viisasta miestä. Pohjantähden Preeti Leppänen puolestaan takertui ajatukseen poliisikoirasta paronin murhan selvittämiseksi. Meillä on vuoden ajan jatkuvasti kaipailtu koronanyrkkiä, joka koostuisi kansakunnan viisaimmista ja ratkaisisi kaikki koronaan liittyvät ongelmat.

Meillä ihmisillä on tapana tarrautua ajatukseen ihmelääkkeestä, joka hoitaisi kaikki vaikeat tilanteet, jotta itse ei tarvitsisi nähdä vaivaa.

Koronanyrkki nousee jatkuvasti esille, vaikka sen ongelmat ovat ilmiselvät. Maassa ei ole joutilaina sellaisia virologian, hallinnon ja juridiikan asiantuntijoita, jotka jo eivät olisi jollain tavalla mukana päättämässä asioista. Nyrkin tehtäviäkin on vaikea keksiä, sillä ei sille voitaisi keskittää kaikkea pandemian hoitoon liittyvää päätäntä- ja tiedotusvaltaa. Nyrkistä huolimatta hallitus tekisi edelleen lakiesityksiä, eduskunta säätäisi lait ja toimivaltaiset viranomaiset soveltaisivat lakia yksittäistapauksissa.

Nyrkin tehtäväksi jäisi vain asiantuntijoiden kuuleminen, suositusten antaminen ja koordinointi. Tiedotusvaltaakaan sille ei voisi antaa ottamatta käyttöön valmiuslakia asetuksella. Kun pääministeri Marin ilmoitti hallituksen aikovan ottaa soveltuvin osin käyttöön valmiuslain tiedottamisen keskittämistä koskevat pykälät ilman asetusta, niin sanottiin pääministerin rikkovan lakia jo pelkällä ilmoituksella hallituksen aikeista.

Se on vähän sama asia kuin jos minä tänään ilmoittaisin, että ajanpa huomenna kylillä ylinopeutta, mutta en sitten ajakaan. En minä lakia riko pelkällä ilmoituksella aikeistani, vaan minun on rikottava lakia konkreettisesti.

Mutta se ei nyt kuulu tähän, joten mennään takaisin siihen nyrkkiin. Maan hallitus ja viranomaiset tekevät jo nyt täsmälleen samaa kuin koronanyrkki tekisi sillä erolla, että nyrkillä ei olisi oikeutta tehdä lakiesityksiä eikä sillä olisi viranomaisten päätöksiin liittyvää virkavastuuta. Nyrkki olisi vain yksi esikunta lisää viranomaiskoneistoon. Ehkä nyrkin kaipailijoiden mielissä väikkyy jonkinlainen sotilaallisen oloinen pääesikunta, jossa tehtäisiin tärkeitä strategisia päätöksiä ja annettaisiin kaikkia sitovia määräyksiä.

Demokraattinen yhteiskunta ei kuitenkaan ole sotilaallisesti porrastettu käskytysorganisaatio, vaan päätösvalta on ihan tarkoituksella hajautettu. Jokainen ministeriö vastaa omasta sektoristaan ja kunnat, aluehallintoviranomaiset, THL ja sairaanhoitopiirit hoitavat laissa säädetyt tehtävänsä. Tämän järjestelmän purkaminen ja vallan keskittäminen uudelle toimielimelle ei olisi enää demokratiaa.

Maskipakko on toinen jatkuvasti esille nouseva ihmelääke, ja myös pakkotestauksista puhutaan. Molemmat puuttuvat voimakkaasti ihmisten perusoikeuksiin, joten tarvittavat lakimuutokset pitäisi todennäköisesti säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi pakon valvonta ja sanktiointi aiheuttaisivat omat ongelmansa. Helposti unohdetaan myös, että jo nyt yritykset ja palveluntarjoajat voivat vaatia asiakkailtaan maskin käyttämistä ja tartuntatautilaki mahdollistaa pakkotestaukset yksittäistapauksissa. Pakollisia massatestauksia ei tartuntatautilääkäri voi määrätä, vaan jokaisesta tapauksesta on tehtävä viranomaispäätös. Vapaaehtoiset massatestaukset ovat täysin mahdollisia.

Pakon ja vapaaehtoisuuden välillä kulkee jyrkkä raja, jota mikään nyrkkikään ei voisi ylittää ilman tarvittavia muutoksia lainsäädäntöön. Pakko ei ole mikään ihmelääke, sillä maskin käytöstä nyt kieltäytyvät kieltäytyisivät siitä todennäköisesti myös pakon edessä. Sakkojahan siitä tulisi, mutta tuskinpa se heidän käytöstään muuttaisi.

Kyllä koronan leviämisen pysäyttämiseksi on ihmelääke, mutta se ei tule ulkoa annettuna tai määrättynä, vaan se on jokaisen löydettävä itsestään. Sitä sanotaan vastuullisuudeksi.