Ensi kerralla etevämmin

Monien muiden tavoin en eilen ollut uskoa silmiäni, kun seurasin sosiaalisesta mediasta tapahtumia Helsingin keskustassa. Keskellä tiukkoja koronarajoituksia yli 400 eri puolilta maata tullutta koronankieltäjää, salaliittoteoreetikkoa ja yleishörhöä kokoontui osoittamaan mieltään koronarajoituksia vastaan. Maskeja ei käytetty eikä turvavälejä pidetty. Poliisi antoi tapahtuman jatkua.

Helsingin poliisi päivitti tapahtumia Twitteriin, mutta seuraajat huomasivat heti päivitysten virheet. Ensin poliisi kertoi, että Aleksanterinkadulla marssi noin 300 mielenosoittajaa noudattamatta annettuja ohjeita. Kulkueen päästyä Kansalaistorille poliisi ilmoitti, että mielenosoitus ei saa jatkua ennen kuin joukko jakaantuu 4-6 hengen ryhmiin. Niin ei tapahtunut, mutta tilaisuus sai jatkua. Seuraajat todistivat valokuvilla, että porukka oli yhdessä sumpussa koko ajan.

Poliisi perusteli passiivisuuttaan oman järjen käytöllä. Koska mielenosoittajat olivat rauhallisia ja heidän ainoa virheensä oli jättää noudattamatta aluehallintoviraston määräyksiä, niin tilaisuus sai jatkua. Minä olen koko ajan kuvitellut niiden rajoitusten olevan velvoittavia ja poliisin tehtävänä olevan valvoa niiden noudattamista yleisötilaisuuksissa, mutta ilmeisesti olen erehtynyt. Ne määräykset ovatkin vain suuntaa antavia ja minkä tahansa joukkokokoontumisen saa järjestää, kunhan se on rauhallinen ja sen sanoo olevan mielenosoitus koronarajoituksia vastaan.

Ei tämä nyt oikeasti voi näin mennä. Pääkaupunkiseudun terveydenhoito on helisemässä koronan kanssa, mutta keskellä tiukkoja rajoituksia kaupunkiin järjestetään varsinainen koronalinko. Nyt mielenosoittajat ovat hajaantuneet koteihinsa ympäri maata, ja jos jossain puhkeaa tartuntaketju, niin sen jäljittäminen tyssää Kansalaistorille.

Poliisi näyttää pitävän päätehtävänään kokoontumislain noudattamisen valvontaa, ja niinhän asia normaalioloissa olisikin. Poikkeusoloissa sen tehtäviin kuuluisi myös aluehallintoviraston tartuntatautilain nojalla määräämien rajoitusten noudattamisen valvonta. Nyt poliisi tutkii mahdollista kokoontumislain rikkomista ja huomasin eilen illalla jonkun tehneen poliisin toiminnasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tapahtumia tullaan siis selvittämään jälkikäteen, mutta se ei auta yhtään, jos tilaisuudesta lähti liikkeelle tartuntoja.

Sosiaalisessa mediassa on epäilty poliisin passiivisuuden johtuneen puolueellisuudesta ja muisteltu syksyisen Elokapinan kansalaistottelemattomien mielenosoittajien kohtelua. Hehän saivat pippurisumutetta silmilleen, mutta nyt moninkertainen määrä kansalaistottelemattomia sai jatkaa tottelemattomuutta. Itse en halua uskoa puolueellisuuteen, vaan epäilen poliisin tulleen yllätetyksi. Ei osattu odottaa väkeä tulevan paikalle niin paljon, koska tavallisesti samojen järjestäjien mielenosoitukset keräävät paikalle vain kymmenkunta osallistujaa. Ehkä poliisilta jäi huomaamatta, että tällä kertaa oli kyse kansainvälisesti organisoidusta toiminnasta.

Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi ja asiat selvitellään jälkikäteen. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että sekä koronarajoitukset että poliisin maine saivat kolauksen. Rajoituksia noudattavat kansalaiset ihmettelevät lepsuilua ja kyselevät, eivätkö rajoitukset koskekaan kaikkia ja eikö niiden noudattamista valvota.

Tällä kertaa ei valvottu. Nykyisin puhutaan mielellään keskitiestä, ja nyt sitä olisi tarvittu. Esimerkkinä onnistuneesta toiminnasta voi pitää vaikkapa viime kesäkuussa järjestettyä BLM-mielenosoitusta, joka hajaantui poliisin käskystä. Elokapinan mielenosoituksen hajottaminen voimakeinoin oli ylimitoitettua toimintaa, ja eilen mentiin alimitoituksen puolelle. Saa nähdä, millainen linja arvotaan seuraavalla kerralla. Sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että en olisi halunnutkaan mielenosoituksen lopettamista voimakeinoin. Todennäköisesti se olisi provosoinut nämä yleishörhöt poliisin väkivaltaiseen vastustamiseen.

Näitä mielenosoittajia olisi pitänyt suojella heiltä itseltään, mutta se on tunnetusti vaikeaa tai jopa mahdotonta.