Ne tekevät sen itse

Sosiaalisessa mediassa suosion kuplat puhkeavat, kun toimijoiden perimmäiset motiivit paljastuvat. Yleensä käy vielä niin, että suosiossa paistattelevat puhkovat ne kuplat itse omalla toiminnallaan. Suosio eli seuraajien määrä ja kehut lienevät sokaisseet heidät sanomaan ihan mitä sattuu.

Viikonlopun kummallisimman postauksen julkaisi entinen kansanedustaja ja nykyinen europarlamentaarikko Laura Huhtasaari. Hänen mukaansa Saksassa voi valittaa, mutta Suomessa ei. Saksan perustuslakituomioistuin on estänyt toistaiseksi EU:n elvytyspakettia koskevan lain vahvistamisen siitä tehdyn valituksen käsittelyn ajaksi. Sen sijaan Suomessa KHO ei tutkinut Huhtasaaren ja hänen avustajansa Olli Kotron tekemää valitusta hallituksen päätöksestä antaa elpymispakettia koskeva valtiosopimus eduskunnan päätettäväksi.

Eipä tietenkään tutkinut, ja Huhtasaaren postauksensa kommentteihin liittämästä KHO:n päätöksestä selviää syykin. Esityksen antaminen eduskunnalle on lainsäädäntöön kuuluva asia, ja esityksellä asia tulee vasta vireille eduskunnassa. Esitys ei ole lopullinen päätös, vaan päätöksenteon valmistelua, eikä valmistelua koskevasta päätöksestä voi valittaa. Valittaa voi vasta lopullisesta päätöksestä, mutta vain silloin, jos kyseessä on hallintoasia. Lain tai sitä vastaavan valtiosopimuksen hyväksyminen ei ole hallintoasia, vaan lainsäädäntöasia.

Saksassa on Saksan perustuslaki ja Suomessa Suomen. Saksassa on perustuslakituomioistuin, joka tutkii lakien ja lain tavoin päätettävien valtiosopimusten perustuslainmukaisuuden niiden säätämisen jälkeen. Suomessa perustuslainmukaisuus tutkitaan etukäteen perustuslakivaliokunnassa. Kun sieltä näytetään vihreää valoa, niin laki voidaan säätää ja valtiosopimus hyväksyä, eikä hyväksymispäätöksestä voi valittaa.

Saman asian sanoo KHO päätöksessään näin:

Minusta on suorastaan pelottavaa, että entinen kansanedustaja ja presidenttiehdokas sekä nykyinen europarlamentaarikko ei tunne edes oikeusjärjestelmän alkeita. Ehkä samoin ajattelevat myös hänen kannattajansa, jotka kommentoivat asiaa tavallista vaisummin.

Toinen viikonloppuna ja jo oikeastaan kauemminkin ihmetyttänyt tapaus on politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala, jota on hyvin vaikea pitää objektiivisena toimittajana. Ei hänen tarvitsekaan olla, sillä hän kirjoittaa Setä Arkadiana kolumneja, jotka ovat enemmänkin mielipidekirjoituksia. Hän kritisoi kolumneissaan hallitusta, ja siihen hänellä on täysi oikeus. Omana itsenään Twitterissä hän kuitenkin paljastaa kolumniensa taustalla olevat antipatiat ja venyttää totuutta lähes Huhtasaaren tapaan.

Haapala tietää, että eduskunnan istuntotauosta huolimatta valiokunnat jatkavat työtään, ja erityisen tarkkaa työtä rajoituslainsäädännön kanssa tekee perustuslakivaliokunta. Lakiesitys puuttuu poikkeuksellisella tavalla perusoikeuksiin, eikä mikään hallitus yrittäisi runnoa sitä läpi ilman perinpohjaista selvitystä sen perustuslainmukaisuudesta. Tai en ole ihan varma, sillä tämän päivän kolumnissaan Haapala pohtii, mitä Sipilän hallitus olisi tehnyt. Ehkä se olisi yrittänyt runnoa tämänkin lainsäädännön läpi päätään perustuslakiin hakaten samalla tavalla kuin yritti saada soten maaliin. Huonostihan siinäkin kävi.

Palataanpa alkuun ja niiden kuplien puhkeamiseen. Huhtasaaren tapauksessa toiminnan motiiviksi paljastuu täydellinen tietämättömyys tai tahallinen piittaamattomuus valtiosääntöoikeuden ja oikeusjärjestelmän alkeista. Haapalan motiivina näyttää oman työn tekemisen lisäksi olevan selkeä poliittinen agenda, jonka mukaan nykyinen hallitus ei osaa tehdä mitään oikein. Hallituksen kannattajatkin ovat epäilyttävää sakkia.

Nyt minua tietenkin syytetään politikoinnista. Europarlamentaarikko ei edusta puoluettaan, vaan maataan ja siis myös minua. Politiikan erikoistoimittaja ei ole poliitikko, joten hänen arvostelunsa ei ole politikointia.