Kun perustukset horjuvat

Twitterälymystö näkyy pohtivan jo toista viikkoa yhtä ainoaa Helsingin Sanomien epäonnistunutta pääkirjoitusta, ja ehkä asiasta tulee lopultakin valmista nyt, kun sekä lehden päätoimittaja että pääkirjoituksen laatija näkyvät myöntävän virheensä. Maan suurin päivälehti murensi omaa arvovaltaansa puhumalla löysiä intersektionaalisuudesta lähes kommunismina.

Samaan aikaan tv:stä tutuksi tullut THL:n johtaja Mika Salminen “pudotti uutispommin”. Hän sanoo kertoneensa perustuslakivaliokunnalle, että liikkumisrajoituksia ei tarvita, vaan samaan lopputulokseen päästään esimerkiksi yksityistilaisuuksien kokoontumisrajoituksilla ja palveluita sulkemalla. Pääministeri Marin ajoi kuitenkin liikkumisrajoituksia, jotka perustuslakivaliokunta sitten tyrmäsi.

Salminen sanoo siis sanoneensa jotain muuta kuin mitä perustuslakivaliokunnan käytössä olleessa THL:n lausunnossa sanotaan. Valtioneuvoston kanslian mukaan THL on esittänyt ainoana vaihtoehtona liikkumisvapauden rajoitusta. Perustuslakivaliokunnalle antamassaan kirjallisessa lausunnossa THL yhtyi hallituksen esityksen perusteluissa käsiteltyihin syihin siitä, miksi muut mahdolliset yksittäiset ja kohdennetut toimet eivät enää nykytilanteessa voi korvata hallituksen esityksessä kuvattuja rajoituksia.

Salminen kertoo “uutispommissaan” myös, että THL:n tehtävä ei edes ole arvioida ”säädösteknisiä reittejä”, vaan se on ministeriöiden ja hallituksen asia. Kuitenkin hän omien sanojensa mukaan on arvioinut juuri niitä säädösteknisiä reittejä, joita THL:n ei kuulu arvioida.

Nyt tarvitsee vain selvittää, mitä perustuslakivaliokunnassa oikeasti puhuttiin. Koska siitä ei luultavasti saada selvyyttä, niin elämään jää varma tieto, jonka mukaan Marin jyräsi THL:n lausunnon ja halusi säätää ne rajoitukset. Siis juuri ne samat rajoitukset, joita THL kirjallisesti suositteli, mutta joita THL:n johtaja ei sitten suullisesti pitänytkään tarpeellisina.

Näin murennetaan kätevästi hallituksen, perustuslakivaliokunnan ja THL:n uskottavuutta ja luotettavuutta. En tiedä kenelle siitä on eniten vahinkoa, mutta ainakin Salminen on lähipäivät uutisissa. Sehän nykymaailmassa on kaikkein tärkeintä.

Uutisiin pääsi taas myös kansanedustaja Ano Turtiainen, jota eduskunnan puhemies viime viikolla kiitteli siitä, että hän ei uhkauksestaan huolimatta aio olla vaaraksi kollegoilleen. Sen sijaan Turtiainen päätti julistaa sodan poliisia vastaan. Saa nähdä, joko hän nyt valitsi sellaisen vastustajan, jolla on riittävästi eväitä ja rohkeutta puuttua hänen uhkailuihinsa.

Epäilemättä molempia tarvittaessa löytyy, mutta se ei tässä ole tärkeintä. Paljon tärkeämpää on huomata, että kansanedustaja saa käyttäytyä miten haluaa kenenkään mahtamatta sille mitään. Turtiainen on perussuomalaisten ehdokaslöytö, ja vaikka hänet nyt onkin erotettu puolueesta, niin hänen taustansa oli taatusti tiedossa.

Aikoinaan Timo Soini toi äärioikeiston eduskuntaan kuvitellen voivansa pitää sen kurissa. Ei voinut, vaan hän menetti puolueensa Jussi Halla-aholle. Halla-aho näyttää sortuneen samaan luuloon kuin Soini, mutta näitä anoturtiaisia ei yksikään puoluejohtaja pysty pitämään aisoissa, vaan heidät on yksitellen erotettava puolueesta. Ainoa varma häviäjä tässä on eduskunta, joka alkaa muistuttaa muutenkin kuritonta kakaralaumaa siihen malliin, että eduskunnan kyselytunnin katsominen herättää myötähäpeää.

Yhteiskunnan luotettavina pidetyt instituutiot ja demokratian peruspilarit vapaa media, luotettava viranomaiskoneisto ja kaikkein pyhimpänä pidetty eduskunta näyttävät murenevan yksi kerrallaan. Pahinta on, että ne tekevät sen ihan itse. Onko yhteiskuntamme tosiaankin niin huterilla perustuksilla, että yksi pandemia horjuttaa koko rakennelmaa?

En tiedä, ja alkaa tehdä mieli sanoa, että ei enää kiinnostakaan.