Viimeiset siemenviljat

-Ei uskoisi, että kannattaa, mutta kyllä se kannattaa, sanoi isäntä, kun siemenviljoja joi.

Tämä vanha sanonta tuli mieleen, kun selasin päivän uutisia. Nyt näyttää siltä, että keskusta käyttäytyy kuin talonsa häviöön ajanut isäntä, joka päättää tehdä näyttävän lähdön ja ottaa viimeisen ilon irti. Muuten on vaikea ymmärtää, että puolue katsoo sillä olevan varaa hallituskriisin lisäksi myös eurokriisiin.

Hallituskriisissä ei enää ole kysymys turpeesta tai budjettikehyksestä, vaan nyt on menty suorastaan metafyysiselle tasolle. Hallitus näyttää liian punavihreältä, vaikka sen pitäisi näyttää punamullalta, sanoo keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen. Ongelma lienee siinä, että Sipilän hallitus oli liian oikeistolainen ja nykyinen hallitus on liian vasemmistolainen ja vihreä. Kun kaikkia ei voi miellyttää, niin mieluummin sitten miellytetään oppositiota.

Oikeistolaisempaan suuntaan siis halutaan mennä, ja siltä se on kohta viikon jo näyttänytkin. Ensin kehysriihessä vaadittiin työntekijöiden aseman ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämistä. Esille nostettiin jopa koulutusleikkausten mahdollisuus ihan entiseen malliin, ja sen lisäksi vielä vaadittiin turvetuotannon jatkamista, vaikka asteittainen luopuminen siitä on kirjattu jo hallitusohjelmaan. Kun tämä ei muille hallituskumppaneille käy, niin seurauksena voi olla hallituksen hajoaminen. Se tietäisi uusien vaalien järjestämistä, mutta kukaan ei tiedä, miten keskustan tai minkään muunkaan puolueen niissä vaaleissa kävisi.

Mutta hällä väliä. Kun sille tielle lähdettiin, niin samaan konkurssiin näyttäisi mahtuvan vielä eurokriisikin. Keskustan edustajat perustuslakivaliokunnassa päätyivät “ihan itsenäisesti” opposition linjoille, ja valiokunnan enemmistön mukaan EU:n tukipaketin hyväksymiseen tarvitaan eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistö. Äänestystulos 9-8 kertoo, että puheet perustuslakivaliokunnan epäpoliittisuudesta voidaan unohtaa.

Tämä pätee myös muiden hallituspuolueiden ja opposition edustajien toimintaan. Ei ole erityisen uskottavaa, että äänet menivät kuten menivät, ja ainoa kummastuksen aihe on keskustan edustajien äänestäminen opposition mukana. Sekään ei ole kummallista, kun sitä peilaa puolueen toimintaan kehysriihessä.

Minusta näyttää siltä, että jo viime tammikuusta lähtien suunniteltu riihimanööveri karkasi käsistä. Alun perin piti vain nostaa profiilia, mutta lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa ei enää voi antaa periksi. Asiasta tuli periaatteellinen kunniakysymys, jossa pahimpana pelkona on kasvojen menetys. Vain kunnian takia ollaan valmiita kaatamaan hallitus ja ajautumaan uusiin vaaleihin keskellä hyvin hoidettua koronakriisiä. Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi mainosmies. Samaan syssyyn saa mennä myös EU:n elvytyspaketti, jonka yksikin maa voi kaataa kokonaan.

Kohta viimeinen kukko kiekuu viimeisellä rauniolla, kuten Pohjantähden Janne Kivivuori varoitti. Tällaisten temppujen takia politiikan seuraaminen on tuskallista meille tavallisille kansalaisille, jotka paskat nakkaamme tyhjänpäiväiselle politikoinnille ja haluamme hallituksen hoitavan maan asioita asiapohjalta.

Mutta ryypätään sitten ne siemenviljat ja katsotaan, kannattiko.