Kuntatalous ja koronatuet

Kuntien talous ei kiinnosta paljon ketään muulloin kuin kuntavaalien alla, vaikka sen pitäisi kiinnostaa kaikkia koko ajan. Juuri kunnat tuottavat ne tärkeimmät peruspalvelut, joita käytämme päivittäin. Palvelujen tuottaminen maksaa, ja verotulojen lisäksi valtionosuudet ovat kunnille elinehto. Tässä maassa ei ole yhtään omavaraista kuntaa, vaan ihan kaikki saavat valtionosuuksia.

On sanottu, että hallituksen myöntämät ylimääräiset koronatuet pelastivat monen kunnan talouden, ja se on ihan totta. Vuosikausia valtionosuuksia on leikattu, ja erityisesti Sipilän hallitus leikkasi niitä kovalla kädellä, vaikka se loppuun asti väitti, että mitään ei leikattu. Se leikkasi niitä epäsuorasti kiky-sopimuksella, lomarahojen leikkauksilla ja indeksijäädytyksillä.

Kiky-sopimuksen tuoma leikkaus oli suoranaista huijausta, kun hallitus laski kuuden minuutin työajan pidennyksen tuomat teoreettiset säästöt kuntien tuloksi ja alensi valtionosuuksia saman verran.  Lomarahojen leikkaus alensi kuntien menojen lisäksi myös niiden saamia verotuloja ilman että tätä alenemaa kompensoitiin mitenkään. Indeksijäädytys aiheutti sen, että valtionosuudet eivät kasvaneet samassa suhteessa kustannusten nousun kanssa. Tämän kaiken on todennut Kuntaliitto.

Kiky loppui elokuussa 2020, ja Marinin hallitus päätti lisätä kuntien peruspalvelujen rahoitusta 800 miljoonalla eurolla. Summa muodostui kertaluonteisista korotuseristä, jotka eivät suoraan vahvistaneet kuntataloutta. Niillä vain korjattiin vähän edellisen hallituksen tekemiä leikkauksia.

Kiky-sopimuksen lomarahahuijaukseen liittyvä valtionosuuksien leikkaus päättyi myös, ja valtionosuudet kasvoivat sen vuoksi 263 miljoonaa euroa. Kuntien palkkakustannukset kasvoivat saman verran.

Kunnille päätettiin maksaa vuonna 2020 kertaluonteinen 237 miljoonan euron kompensaatio, jolla oikaistiin kiky-sopimuksen lomarahaleikkauksista aiheutunut kaksinkertainen vaikutus valtion ja kuntien väliseen kustannustenjakoon.

Valtionosuuksien indeksijäädytyksen poistaminen ja indeksikorotus toivat kunnille lisää noin 187 miljoonaa euroa, ja valtion ja kuntien välinen vuotuinen lakisääteinen kustannustenjaon tarkistus lisäsi peruspalvelujen valtionosuutta noin sata miljoonaa euroa.

Tämä kaikki tapahtui ennen koronaa, ja nämä korjaukset tulivat viime tipassa. Sipilän hallituskauden aikana onnistuttiin melkein kuristamaan kunnat hengiltä, ja jos kiky kaikkine seurannaisvaikutuksineen olisi jatkunut, niin kriisikuntia olisi syntynyt kuin sieniä sateella.

Sitten tulivat korona ja koronatuet kunnille. Ne tuet ovat huomattavasti koronan arvioituja vaikutuksia suuremmat ja oikeasti pelastivat monen kunnan talouden. Meidänkin kunnassamme tehtiin ylijäämäinen tilinpäätös juuri näiden ylimääräisten tukien ansiosta.

Ne rahat tulivat kipeään tarpeeseen. Ne tarvitaan vakauttamaan kuntien taloutta ja varmistamaan peruspalvelujen tuottaminen jatkossakin. Lisäksi kukaan ei vielä tiedä koronan kunnille aiheuttamia tulevia kustannuksia. Myös sote-uudistus aiheuttaa muutoksia toiminnoissa ja kustannuksissa. Lisäksi pitää muistaa, että kaikkien näiden korjausten ansiosta on päästy vasta melkein normaalitilaan eli aikaan ennen Sipilän hallituksen leikkauksia.

Näin tähän tilanteeseen on tultu, ja jokaisen vastuullisen kuntapäättäjän ja sellaiseksi aikovan on syytä tietää taustat ennen omien leikkauslistojensa esittelyä. Oman kunnan talouden seuranta ei riitä, vaan on ymmärrettävä myös kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon päälle. Kunta ei toimi kuten kotitalous, vaan se tuottaa lakisääteisiä julkisia palveluja, joihin on oltava rahaa.

Jututtakaa vaaleissa ehdolla olevia vaikkapa näistä asioista. Jos joku rupeaa puhumaan leikkauslistoista ja rönsyjen karsimisesta, niin kysykää, mistä hän aikoo leikata. Oikeastaan voitte kysyä ensin, ymmärtääkö hän lakisääteisten ja muiden kunnan tuottamien palvelujen eron. Ja jos joku kuntapäättäjä laskee ylimääräiset koronatuet omaksi ansiokseen ja lupailee yhtä ruusuista tulevaisuutta, niin hän puhuu pötyä.

Pitääkö kuntien lakisääteisiä tehtäviä sitten karsia? Se on ikuinen kysymys. Periaatteessa kun valtio määrää kunnille uuden tehtävän, niin sen pitää järjestää sille myös rahoitus. Näin yleensä aluksi tehdäänkin, mutta sitten jokin hallitus rupeaa leikkaamaan valtionosuuksia, ja kunnat joutuvat kustantamaan yhä suuremman osan lakisääteisistä tehtävistä itse. Niinpä kunta joutuu karsimaan muista tehtävistään voidakseen hoitaa lakisääteiset velvoitteet.

Miksi minä kirjoitan näin tylsästä asiasta näin pitkän jutun? Siksi, että kuntiin valitaan kohta uudet päättäjät, joiden on kasattava tätä kuntatalouden palapeliä jatkuvasti, ja siksi on syytä tuntea ne palat. Jos sieltä heittää jonkin palan pois ymmärtämättä sen merkitystä, niin palapeli jää vajaaksi.