Väärin tiedotettu

Olen muutaman päivän ajan vähän ihmetellen seurannut Iltalehden uutisointia muistiovuodosta, johon näyttää liittyvän sinänsä julkisen asiakirjan tarpeetonta salaamista ja väitetyn tarkoituksellista vuotamista. Asiana tämä näyttää siltä, että joku EU-virkamies on vahvistanut valtioneuvoston kanslialle sen kaikkien tiedossa olevan asian, että EU-tukipaketin hylkäämisestä koituisi vaikeuksia koko EU:lle ja mainehaittaa Suomelle.

Tällaisen muistion salaamisessa ei ole mitään järkeä, ja sen mahdollisessa vuotamisessa on sitä yhtä vähän.

Kun suoraan sanon, niin tämä asia ei minua kiinnosta muuten kuin tiedottamisen ja salaamisen kannalta. Sehän on kunnissakin jatkuva ongelma, sillä tiedottaminen on vaikea laji. Vanhanaikainen tapa on tiedottaa mahdollisimman vähän ja salata jokin asiakirja aina, kun se näyttää lain mukaan olevan mahdollista. Sillä tavalla voi saada työrauhan, mutta viimeistään päätöksentekovaiheessa asia tulee kuitenkin julkisuuteen. Sitten alkaakin jälkipyykki, jolle ei tahdo tulla loppua. Asiasta ensimmäistä kertaa kuulevat kuntalaiset ja kuntapäättäjät pillastuvat, ja ihan aiheesta.

Tämä tapa on syytä unohtaa ja tiedottaa mahdollisimman paljon ja jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun asioista kerrotaan avoimesti jo valmisteluvaiheessa, niin ne eivät tule kenellekään yllätyksenä. Silloin myös kuntalaisilla on mahdollisuus sanoa sanottavansa, ja sosiaalisen median aikana se on helppoa. Lakisääteiset kuulemiset vaikkapa maankäyttöä koskevissa asioissa ovat tietenkin oma asiansa, ja niiden suhteen ei yleensä ole ongelmia. Ongelma on siinä, että tiedotetaan liian vähän, ja joskus ollaan ylivarovaisia ja salataan sellaisiakin asiakirjoja, jotka eivät ole salaisia. Lain mukaan asiakirjat ovat julkisia, jos niitä ei laissa ole määrätty salassa pidettäviksi.

Julkisuus ja avoimuus jo valmisteluvaiheessa ovat siis pääsääntö, ja salassapito on siihen poikkeus. On parempi tiedottaa määrällisesti vaikka liikaa kuin liian vähän, ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämä aletaan nykyisin ymmärtää, mutta vaikeutena on saada kaikki mahdolliset asiat kaikkien kuntalaisten tietoon.

Se onkin mahdotonta. Kunta ei voi käydä kertomassa jokaiselle kuntalaiselle erikseen, että nyt ollaan valmistelemassa tämmöistä ja tämmöistä asiaa, ja kerropa nyt mielipiteesi. Vaikka se olisikin mahdollista, niin kaikkia eivät kaikki asiat edes kiinnosta, eikä ole tarpeenkaan kiinnostaa. Paikallislehdet kertovat vireillä olevista asioista ja nykyisin jokaisella kunnalla on omat nettisivut, joilla julkaistaan viranhaltijoiden tekemät päätökset sekä kaikkien kunnan toimielinten esityslistat ja pöytäkirjat. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, ja nykyisin yhä useammat kunnat lähettävät ne suorana myös netissä.

Tietoa siis saa ihan kaikista asioista, kun osaa vähän hakea. Silti jokaisesta kunnasta löytyy änkyröitä, joiden mielestä kaikki päätökset tehdään kabineteissa lukittujen ovien takana pienessä piirissä. Kaikki virkamiehet ovat roistoja ja kaikki kuntapäättäjät mätäpäitä, kuten minua kerran kaupan pihalla tervehdittiin.

Olen ollut kauan näiden kunnissa päätettävien asioiden valmistelija ja toiminut nyt kahdeksan vuotta kunnanvaltuutettuna ja kunnanhallituksen jäsenenä. Kertaakaan ei asioista ole päätetty lukituissa kabineteissa eikä kavereiden kesken sopien. Yleensä ongelma on tiedottamisessa.

Joskus se on myös tiedon vastaanottamisessa, mutta se on toinen juttu ja johtuu siitä, että kunta on ihan kaikenlaisten kuntalaisten yhteinen.