Kelvoton näytelmä

Eduskunnassa on jo kaksi yötä esitetty näytelmää, jonka juoni ja vuorosanat eivät kiinnosta ketään. Siellä jarrutetaan EU:n elvytyspaketin käsittelyä kertomalla jopa Punahilkka-satua, jotta aikaa kuluisi ja kaikki pitkästyisivät. Se on onnistunut hyvin, sillä ainakin minun somevirrastani joutuu ihan etsimään asiaa käsitteleviä postauksia, vaikka yleensä politiikkaa on siellä vilisemällä.

En minäkään niistä vuorosanoista ole kiinnostunut, sillä ne ovat vain jo aiemmin moneen kertaan sanotun toistamista. Perussuomalaiset kansanedustajat vahvistavat omaa uskoaan puhumalla toisilleen. Sen sijaan toissayönä oli lähellä tilanne, jossa asian käsittely olisi saattanut lykkääntyä syksyyn eduskunnan varapuhemiehen suosiollisella avustuksella. Varapuhemies Juho Eerola on myöntänyt, että jos perussuomalaiset olisivat aamuyön tunteina ehdottaneet asian pöydällepanoa ja läsnäolijoiden voimasuhteet olisivat olleet pöydällepanoa suosivat, niin hän olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.

Eduskunnan puhemiehet eivät vakiintuneen käytännön mukaan politikoi eikä tilapäisiä voimasuhteita käytetä hyväksi, mutta nyt oltaisiin oltu valmiita siihenkin. Eilen illalla syksyyn lykkääntymisen uhka poistettiin äänestämällä asia pöydälle vain hetkeksi. Eduskunnan työjärjestyksen mukaan samaa asiaa ei voi panna pöydälle kahta kertaa, joten nyt pidetään puheita, ja kun ne joskus loppuvat, niin sitten äänestetään. Sen lopputulos on kiinnostava, mutta yhdenkään sitä ennen pidettävän puheen sisältö ei kiinnosta ketään muita kuin korkeintaan puhujia itseään, jos heitäkään.

Eduskuntatalon edessä päivystää kourallinen mielenosoittajia, joita johdetaan avoimesti Donetskista tulevalla liveseurannalla, jota levittää MV-lehti. Kameroiden edessä on piipahdellut muutamia kansanedustajia kertomassa omasta sankaruudestaan tässä viivytystaistelussa. Nämä isänmaalliset ja kansallismieliset viivytystaistelijat antavat siis lausuntoja Venäjän miehittämän alueen kautta tulevaan lähetykseen. EU:n elvytyspaketin vastustaminen on kovasti kansainvälistä touhua.

Demokratiaan kuuluu, että pidetään puheita puolesta ja vastaan, ja kun puheet on pidetty, niin äänestetään. Äänestyksen lopputulosta kunnioitetaan, vaikka se ei miellyttäisikään. Kun puheita pidetään ihan vain kiusanteon takia, niin silloin demokratiaa käytetään väärin. Eivät jarruttajat saa kenenkään mieltä muutettua eikä heillä ole mitään uutta sanottavaa, mutta sielläpähän puhuvat. Siitähän heille maksetaan. Tosin minä maksaisin mieluummin päätösten tekemisestä kuin teatterista, mutta se on vain minun mielipiteeni. Sääliksi käy eduskunnan virkamiehiä, jotka joutuvat viran puolesta olemaan paikalla.

Keksin hyvin nopeasti vaikka tuhat parempaa tapaa viettää helteisen varhaiskesän päiviä kuin täysin tyhjänpäiväisen puhemaratonin seuraaminen, joten kertokaa sitten, kun puheet on pidetty ja eduskunta pääsee äänestämään.